IRC-Galleria

näin käy joskus... käsittämättömästä syystä ei palat aina loksahda kohdalleen, ei vain tunnu hyvältä. tietää, että sydän kuuluu jonnekkin muualle, jollenkin toiselle. ei välttämättä tiedä, että kenelle, mutta tietää, että ei ainakaan sille tietylle. jos tietää mitä etsii, mutta löytääkin jotain, mitä ei etsi, on parempi vain jatkaa eteenpäin. muuten satuttaa itseään ja sitä toista. täytyy vain jatkaa etsimistä. jossain tuolla on se joku, joka kuuluu minulle ja minä kuulun hänelle. ällöä eikö? :D