IRC-Galleria

dinzdinzdinz. jååpa. olipahan tänään uskonnon koe ja huomenna eli eilen oli enkun preli. ja myöhästyin tosta viimoseks mainitusta. valkoinen ratsu, tai itseasiassa sen ratsun kuljettaja toimi hieman hitaalla syötöllä :D mutta ei se mitään, hyvin kerkesin tehhä sen kokeen. tänään uskonnonkoe ei ihan mennytkää sitten niinkuin suunnittelin. tuli lollerolle hieman paha olo, ja sit tuli kiire. siinä vaiheessa usko paasonenkin, että kaikki ei ole ihan kunnossa, kun ampasin luokan perältä pää kolmantena jalkana ulos luokasta. nam (ja tähän semmonen ihkutusmuhkutusmerkki). että semmottia. ois pitäny tänään soitella niille rekkamiehille tuhmia puheluita, mutta se jää nyt sitten huomiseks. " hej jag heter LOTTA, och jaaag äär fråm sviiiden, dääär äär också min kompis, och honnn heetter KATJA hon äär fråm russia. HEJ SUOMIPOIKA" joo.. että näin.

dodiii! se oli se äikän preliminääääääääri koje tänään. kovin mielenkiintoista oli kyllä niin. kolme tekstiä kirjoitin kahessa ja puolessa tunnissa, ja tein kyllä oman henkilökohtaisen ennätyksen nii! tuli tekstijä kerrakseen. javittuperkelesaatana meneevieläkihermot niittenrekkojenkanssavittu. yhh. minen jaska. ahissssstaa. mutta ahh..ihanaa, huomenna on vapaapäivä. vois tehdä korhauksia tuohon penkkaripukuun(joka on ilmeisesti tarkoitettu joillekkin ihan vitun riipputissisille yksilöille) ja käydä vaikka ABC- asemalla ja sitten SHOPPAILEMAAN! dinzdinz. ei ois varaa, mut, mut, mut..MUN ON PAKKO! iiihan pakko. laukku... kengät.. housut.. paitoja.. haluannnnnnn! nyt tuntuu pahalta. kuulostan ihan.. ihan joltain, jolta en haluais kuulostaa. täytyy lopettaa ja katsoa, josko tämä kamaluus poistuisi minusta( en usko, koska minulla on pinkki paita päällä). mut nyt kai sit pitää mennä viiltämään ranteet auki ja miten se nyt oli.. "angst, angst" . heh.

kuinka outoa! se oli nimittäin lukiohistorian viimonen tunti tänää..huikauhia! no kyllähän tuolla koulussa joutuu vielä hiimustelemaan, mutta kuitennii. tuntuupi aika tyhjältä olo, en kylläkään valita todellakaan. ihan sen kunniaksi, että oli viimonen kunnon päivä, niin tulin kipejäksi. se ei tunnu kovinkaan mukavalta kyllä. jaainiinvittuperkelesaatana
meneehermo tniittenvitunabirekkojenkanssasaatana! ahistaa tommonen. miks pitää tunkee jokapaikkaan sähläämään, HÄH?! tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. yöäh. mutta JIPPIIIIII! minun rakas penkkaripuku on saapunut nyt varkauden postiin ja se tuntuu kovin mukavalta! siis aivan I-H-A-N-A-A! taidampa sen käväistä hakemassa tänään tuossa kohtapualiin. ei muuta, paipai

hymyilen. melkein nauran helpottuneena. jos vaikka kaikki menis nyt, niinkuin pitääkin. jos ois nyt se, joka palvoo ja tekee sun puolesta mitä vaan. ja sä rakastat sitä enemmän kuin mitään muuta. ja se sua <3 (:

hömpötykset sikseen. maksoin tänää sen penkkaripuvun, joten kohta se lähtee tulemaan. kivaa (: sitten on lotalla penkkaripuku(kummajuttutosiaan). sain uuden IHKUISTAIHKUIMMAN(eli siis hevosenkivestenhaavauma) puhe-elimen. eivät osanneet korjata mun entistä rakasta, niin päättivät sitten antaa uuden. ja ei valittamista, paitti että siitä ei saa vibraattori-toimintoa olleskaa pois. muteisemitään. mii laik. ei muuta. moi!

uskallanko jo hymyillä? voinko antaa tunteille vallan? entä jos kaikki onkin harhaa, että vain uneksin? ehkä joskus pitää vain heittäytyä tunteiden vietäväksi, pysähtyä paikalleen ja kuunnella, mitä sydämellä on sanottavana. joskus se saattaa sanoa jotain ihan tyhmää, mutta loppujenlopuksi, mitä väliä sillä oikeastaan on? jos kaikki meneekin taas huonosti, niin rytinällähän sieltä alas tullaan, mutta kuopasta ei pääse minnekään muualle, kuin ylöspäin(ellei satu olemaan ihan vitun tampio ja omistamaan lapiota). onhan tietysti niinkin, että ei se sydän kaikkea kestä, jää ikuisia arpia(JA NIITÄHÄN RIITTÄÄ), mutta entä, jos tällä kertaa annat "sen ihan oikeesti oikean" lipua ohi, vain sen takia, ettet uskalla ottaa riskiä?! elämä on kuitenkin "yks tsääänssi" ja "kerranhan sitä vain eletään". karppe diäääääm- tartu hetkeen hei!

näin käy joskus... käsittämättömästä syystä ei palat aina loksahda kohdalleen, ei vain tunnu hyvältä. tietää, että sydän kuuluu jonnekkin muualle, jollenkin toiselle. ei välttämättä tiedä, että kenelle, mutta tietää, että ei ainakaan sille tietylle. jos tietää mitä etsii, mutta löytääkin jotain, mitä ei etsi, on parempi vain jatkaa eteenpäin. muuten satuttaa itseään ja sitä toista. täytyy vain jatkaa etsimistä. jossain tuolla on se joku, joka kuuluu minulle ja minä kuulun hänelle. ällöä eikö? :D

aina vain oudompaa ja uudempaa. haparoinko vain pimeässä, etsien jotain, mitä en koskaan löydä? voiko ihminen koskaan löytää paikkaa missä on onnellinen ja tuntee itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi? onko sellaista ihmistä, joka rakastaa sua todella ja palvoo sua ja sais sut tuntemaan, että sä olet sille jotain niin arvokasta, että se kuolisi sun puolesta? paljon kysymyksiä, ilman minkäänlaisia vastauksia, ja jos vastauksia löytyy, niin aina löytyy myös uusia kysymyksiä...

tuntuu jotenkin oudolta...en osaa selittää, mutta jotenkin on aina se pelko, että menettää. olen ennenkin menettänyt ja saanut huomata, että kaikki on niin haurasta, vaikka joskus tuntuukiin pysyvältä. ei haluais enää satuttaa itseään pahemmin. ei haluais pelätä. mutta eipä niistä tunteista kai koskaan eroon pääse. aina joutuu vain elämään niiden kanssa. täytyy hyväksyä asiat sellaisenaan kuin ne on. melko turhauttavaa sanoisinko...

oho, hupsistakeikkaajavähänpäälle...olen ollut niin väsynyt, että oon näköjään nukkunut uudenvuoden ja joulun yli. noeivaan. joulu oli ihan...mukava tai niin..nojokatapauksessa. kohokohta oli ehkä se kun vedin lipat hautausmaalla söpössä vaaleanpunaisessa takissani. uudessa sellaisessa. tuli mustelma. mutta hei nou hätiämitiä, onhan minulla sentään munanleikkuri ja joulukuusenkoristeet, että ei mikään voi/ voinut pilata tunnelmaa! no sitten olikin aika uudenvuoden, tai no ookoo, oli siinä välissä pari selvää ja vähemmänkin selvää päivää ja hauskaa oli, paitsi ei kovinkaan töissä, mutta melkein. mutta niin, sitten oli aika uudenvuoden tosiaan.. oivoe ja missäs muualla sitä uusinta uuttavuotta olisikaan juhlistettu kuin EL HOKA ESKON luona. ja oli meillä niin mukavaa, mutta itku pitkästä ilosta(en kerro). vauhti oli hurjaa ja MINÄ AMMUIN PERHOSIA! muitten mielestä nei ollu hienoja, mutta minusta ne oli K-I-V-O-J-A! noh, sitten nokkamme suuntasi kohti suurta tuntematonta, eli harrisonia ja sitten naikkariin. wehee. olipas paljon ihmisöjä. huh. mutta eipä siitä sitten sen enempää.


huh, tulin tunti sitten töistä, oli aika rankkaa, mutta ei se mitään, huomenna uusiksi. niimpäniinnäimpänäin. nojoo, ei mulla kyllä oikeestaan nyt ollu muuta, että HEIPPA!

ARVATKAA MITÄ! no minäpä kerron. enää vähän aikaa ja on joulu. aika hassulta tuntuu, kun ei ole edes lunta kunnolla maassa.. O-U-T-O-A. håhå, käytiin äske viemässä eskolle joulukuusi. hienoa, erittäin hienoa. oijoijoi, huomenna alkaa armoton lihominen. äiti on taas tehnyt ihan mahdottomasti kaikkea hyvettiä ja nyt ahistaaaaaaa! ainiin ja pitää ihan erityismainintana ilmoittaa, että olipahan taas ihan mielenkiintoiset "pikkujoulut" dodii. se on ihan hyvä lähtee kolmen aikaan yöllä lidlin pihaan munamakelilla :D oli aikas kylmä kyyti VOIN kertoa. :D mutta aijai, nyt kohta vois ruveta vaikka nukkumaan, niin sitten saa aamulla kattoo lastenohjelmia. I-H-A-N-A-T-A!