Räntä piiskaa tietä edessäni.
Kävelen hiljaa. Mietin.
Musiikki soi korvissani.
Soi ja soi, koskaan ei väsy.
Tahtoisin itsekkin olla yhtä vahva.
Jaksaa ja jaksaa, väsymättä koskaan.
Katseellani seuraan tuota pientä lehteä.
Tuuli on sen puusta irti riipinyt. Julmasti kohdellut.
Mietin.
Hiljaa laskeutuu lehti maahan kohmeiseen.
Yhdessä ja silti niin yksin.
Lehdet viimeiset.
Maahan varisseet.
Mietin.
Tuo yksi lehti, viimeinen.
Maahan pian varisee. Minuun viittaa, jäljen jättää.
Minä se olen. Voimaton, tuulen matkaan antautunut.
Elämästä irtautunut.
Lehti viimeinen maahan varisee.
Musiikki soi ja soi, koskaan väsy ei.
Yhdessä ja silti yksin.
Lehdet viimeiset.
Maahan varisseet.