Äh, nyt tuli taas ihan vuodatusfiilis, jotenka kirjottelempa nyt sitten tänne taas hieman mitä mietin. Siis jos joku on miettinyt, että miks olen ollu viime päivät ihan angst tai jtn muuta sen suuntasta, niin on vaihteeks ollu taaaass hieman paska olo, vaikka oonkin saanut kahen ihmisen kanssa puhuttua asioista, mutta tuntuu vaan että sekaään ei riitä, kun koko aika on silti kuitenkin sellanen fiilis, että olen liian paljon yksin, ja kelailen, että ketkä mun kavereista oikeasti välittää sillon kun pitäs ja ketkä karkaa samantien kun pitäs auttaa..
Ja tää kaikki paska on sitten pitkän aikaa ollut jo mun päässä, mut viime päivinä on vaan tullut pakko purkaa sitä erinäisillä tavoilla ulos ja tuntuu siltikin että kaikki menee päin mäntyjä ja mua ei oo luotu onnistumaan elämässä ja muuten vaan vituttaa kaikki ja oon kuulemma paska ihminen ja kaikkee..
Ja p.s eräälle ihmiselle tiedoks, tää ei johdu vaan siitä, että sä et osaa luottaa muhun ja ollaan sen takia riidoissa, vaan tää on pitempiaikasta mietintää..
Ja tämän kaiken takia oon joskus ohimennen oon miettinyt, että pitäskö vaan lähteä ja kiittää kaikesta niin maailman olisi parempi elää ilman mua..