IRC-Galleria

- - - - - - - - - - - - -

Aivan, piristä sinäkin elämääsi hirttäytymällä ulkovalosarjaan <2 Sairaslomapäivän hyötykäyttö; angstaa, väsy, ole yli- ja sitten alilämpöinen ja lopuksi päätä että juuri tänään ulkovalosarja TAHTOO ULOS.

4 joulukorttii tullu, teippasin ne mein eteises olevan "yleiskaapin" oveen eilen. Ja sit tein 5 joulukorttia. En teipannu niitä viittä siihen oveen vaiks mieli tekikin vaan laitoin eteenpäi : D

Joulu siis etenee. Tänään astiastoa ja sit jostain pitäis löytää valkoinen pöytäliina pyöreelle pöydälle..

Kauhea ikävä tavallista arkea jo. Joulu ain sotkee niin paljon.. Musta on tulossa huolestuttavaa vauhtia bimbo. Tai pissis. Mutta tunnustan; TAHDON bailailemaan, naukkailemaan, sekoilemaan, kaakoilemaan ja hihittelemään. Voin tunnustaa et pidän siitä. Kuten tanssiveisuistakin : D Eilen soi Rihannan please don't stop the music, ja olin niin fiilareissa että kilautin heti kamuselleni. : )

Näinä päivinä tunnen reviirini olevan suojattu ja että sitä kunnioitetaan. Omituista miten nopeasti ihminen unohtaa! Unohtaa kaiken mitä ei voi tehdä koska joku ajattelisi siitä niin tai näin, tai unohtaa ettei voi mennä ja päästää irti, koska joku ajattelisi siitäkin jotain joka ei itseä miellytä. Mietin miten mun kasvua kunnioitetaan. Olen aikuinen nainen ja aika itsenäinen. Suunnannäyttäjät ovat mitä ilmeisemmin kaikonneet (itsepäisyyteni vuoksi luultavasti) ja muutenkin ilma on raakaa ja kirkasta keuhkojen hengittää. Olen kai itsekkin lakannut syyttämästä itseäni ihan joka asiasta mikä vastaan tulee. En siksi, ettenkö tietyllä tasolla ansaitsisi mielipahaa virheistäni vaan siksi, että olen TOSI VÄSYNYT ajattelemaan itseäni aina epäonnistuneena. Kevät, kesä, syksy - kaikki kohisi mun ohi ja tuha asiaa, hyvää ja pahaa, tapahtui ja mä olin onnellinen ja surullinen yhtäaikaa, mutta mitään en vaihtais pois. Vasta mun kevääni näytti mulle ne ihmiset, keneen voi aina luottaa ja ketkä pysyy mun luonani.

- - - - - - - - - - - - -

Onnellinen/Onneton
xxx [maanikko]