- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Istun taas mykkänä
alasti terassilla
huulessa roikkuu sätkä
sä teet lähtöä
mä jään niin yksin
Naurahtelet jotain
niin rennosti
ihoni tuoksuu sulta
jokin nousee mahasta
katson savukiehkuraa
Laitan tukkaa korvan taa
sä suljet sun vyötä
mutiset jostain menosta
suukotat pikaisesti otsaa
sekunnissa olet teilläsi
Toivon että osaisin sanoa
jää tähän mun viereen
älä mee ihan vielä
piirretään taivaalle tähtiä
juostaan kiinni sateenkaaria
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Hmm, itseasiassa kirjoitettu aikoja sitten, löysin laatikosta. Ilmeisesti osa "kokeilu-eriä"
Inspiroiduin ilmeisesti jostain tv-sarjasta (lapun nurkkaan oli tuherrettu pieni töllön kuva) : D
Joillain on taatusti asiat huonommin kun mulla nyt. Mutta hiukan anGstinen olo. Tänään oli eka ilta kun tulin viileään ja pimeään eteiseen toivoen että olisin saanut ne tutut, kömpelöt ja lämpimät kädet ympärileni, sen olkapään johon on niin monet kyyneleet valuneet vuosien aikana.
Toivoisin kai että osaisin vielä sanoa älä mee. Mutta kai nyt on jo liian myöhäistä, toista ei voi pakottaa rakastamaan.
Ja kun miettii, miten joskus kaipasin pois koko suhteesta. Nyt antaisin vaikka oikean käteni siitä että Ville katsoisi mua vielä niin kuin ennen, pää täynnä tulevaisuuden suunnitelmia ja pilvilinnoja meille. On se katse ollut ainakin vuoden päivät hukassa, eipä löytynyt vieraasta sylistä, yhteisestä kodista, uudesta kaupungista eikä edes yhteisestä elämästä.
Kyllä nyt mokasin, rankemman päälle. Toivottavasti osaan joskus antaa itselleni anteeksi sen, etten joka päivä antanut kaikkeani ihmiselle, joka oikeasti oli se, joka merkkasi eniten. Arjessa, itsekeskeisenä ihmisenä ehdin unohtaa, ettei rakkaus ole näytelmää, vaan ihaninta ovat arkiset sunnuntait, tukka sekaisin toisen kainalossa kinaamassa siitä, mikä elokuva laitetaan pyörimään.
Ja tiedättekö, eniten kaipaan sitä, kun joku suukottaa niskaan. Muiden pitkähiuksisten naisten tapaan hiukset on melkein aina auki, ja kun joku rakkain tajuaa halata takaa päin ja siirtää hiukset syrjään, on siinä pieni pala taivasta.
HELVETTI SOIKOON MÄ VIHAAN SUREMISTA!
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Mutta siis muuten kaikki on hyvin. Mulla on kaunein kämppä, työpaikka, terveys, asiat järjestyksessä miinus avoero.
Huomenna Arton kaa verhotanko-kaupoille. Onneksi lähti mukaan, yksin oisin varmaan vaan pyörinyt ja ihmetellyt, päätynyt ostamaan tuoksuvia pyyhekumeja, nätin vihon ja Kari Tapion cd:n. Eipä ole aivot tänäänKÄÄN messissä : D
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
[maanikko]