- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Miten ihmiset ikinä tottuu ajatukseen, et kaikki katoaa, kumppani rinnalta, oma koti, yhteinen tulevaisuus, osa historiaakin vaan unohtuu. Musta se tuntuu pohjattomalta suolta ja silmät kostuu heti kun ajatteleekin asiaa. Tänään Ville soittaa mein isännöitsijälle ja kysyy järjestelyistä, miten pitkään mä saan täällä olla (kun en oo opiskelija ja tääl ei oo sellasii normi-käytäntöjä) kun hän lähtee.
Toivottavasti koko huhtikuun ilman että Ville saa siitä mtn lisämaksuja. Tai mäkää nii kauheesti. Ku takuuvuokrien maksuihin uppoo pali rahaa ja ei mun säästötkää mitenkää päätä huimaa.
Eilen nukuttiin samassa sängyssä sulassa sovussa. Oli niin lämmin. Siksi mun just täytyy päästä täältä pois heti kun mahdollista etten tuuditu mihinkään valheisiin. Tää on loppumassa ja hyvät välit ei auta siihen.. mutta haluan silti pysyä kaverina. Mut aluksi täytyy päästä etäälle.
Nyt täytyypi karauttaa töihin..
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
[maanikko]