IRC-Galleria

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

" How you're feeling?
I know you're not ok
'cause I know what you've been thinking
and I know you don't wanna stay
The way you look at me
tells me more than your words
more than all those empty words you said to me before
you lost the game you play


Things you're about to do really happen to you
so don't regret the mess you made 'cause it's too late
the game you play is true like it or not
and everything you do really comes back to you
And all the things we've been thru
don't matter to you
and after all you just can´t forget the price you paid
for this game you play "

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakastuin bussimatkalla tuohon vanhaan biisiin. Helppo samaistua tässä elämän tilanteessa sanoitukseen; kaikki pelit, omat ja toisen, on osaltaan jo hävittty.

Enkä eilen ollut hyvä häviäjä.

Tajusin paljon kun loikoilimme sängyllä katsomassa sarjoja mun näytöltä. Tajusin että se vieras mies mun vieressä, joka joskus rakasti mua niin paljon että teki kipeää, on se ihminen, jonka kanssa olisin voinut vaikka perustaa perheen. Hommata sen pari lasta ja asuntolainan. Kesämökin. Moottoripyörän. Kissan.

Mutta onkohan sekään koskaan ollut mun unelmaa, vai vain pieni rauhallinen satama jossain kaukana tulevaisuudessa, luonnollinen jatkumo pitkälle suhteelle, maaliviiva?

Tein jtn mistä en todellakaan ole ylpeä, ja aloin puhumaan ääneen ajatuksiani. Sanoin siinä toisen viekussa maatessani että älä lähde. Yritetään vielä. Tai mene jos sun täytyy. Mutta tule takasin, mä ootan kyllä. Ja sitten itkin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Elämä on nyt tekojen summaa. Kaikki hyvät ja pahat teot on yhtä massaa.. harmaata muovaamatonta tulevaisuutta. En haluaisi jäädä yksin.

Mutta en jäädäkkään sellaiseen avoliittoon jossa saan pelätä, toinen saattaa hetkenä minä hyvänsä väsyä siihen mitä olen ja edustan. Usein toivon että oisin enemmän toisen kun muun maailman lumoissa. Jaksaisin samat kasvot ja samat pienet nahistelut kaipaamatta mtn jännittävää ja uutta elämystä, toisenlaista ihmistä. Enkä vertalisi omaa ja muiden suhdetta tai omaa miestä ja muita miehiä.

Hiukan väsyttää se että saan liikaa ymmärrystä osakseni. Multa kysytään miten jaksan, ja hoidetaan ja tarjotaan apua. Vaikka en mä oo mitenkään erityisen uhri näissä tapahtumissa. Ainut "sankarillinen" ja surullinen asia mitä tässä suhteessa oon tehnyt on se, etten ollut samalla hetkellä valmis lopettamaan kuin Ville.

Ja Ville oli meistä kahdesta se, joka antoi kaikkensa tälle suhteelle. Mä olin se joka oli aina vain puoliksi läsnä, ja taas vaihteeksi ymmärrän toisen arvon liian myöhään.. Jos olisi keino muuttua, ja saada menneisyydestä katoamaan asioita, jotka särkivät silloin (ja vieläkin) sisintä, tarttuisin siihen oljenkorteen heti.

Sitten minunkin kanssa haluttaisiin olla. Ja perustaa se helkkarin punainen tupa ja perunamaa.

Rakastan sinua. Olen kovasti pahoillani ettei me onnistuttu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

[maanikko]