IRC-Galleria

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Nyt olen "talonvahtina" kaksi tuntia ku emäntä itse raataa töissä ja siskonsa on autokoulussa ; D Ihana ku on ollu kauniita ilmoja. Tänäpe käppäiltii keskustaa palauttaa kaks elokuvaa (Captured, "mukamas kauhu", älkää kattoko, iha paska ja sit joku komedia jos se vain olisi totta, iha ok mut en oikee syty komedioille. Ellei ne oo oikee tosi mauttomii parodioi ; D ) ja käytii kahvilla. On ollut niin kiva olla näinä aikoina pitkäaikaisten ystävien kanssa. Lapsuudesta saakka ollaan tunnettu. Ei tarvi esittää muuta kuin on. Ollaa juteltu kaikest ja oon nauranu nii et mahanpohjassa asti on tuntunut. Se onkin sopiva kontrasti, sillä tänään yllätin itseni itkemästä puhelimessa äitin kanssa jutellessani. Pari viime päivän tapahtumat on nostaneet esiin koko eroamisen tunneskaalan, minkä vasta koin erotessani Villestä. Mielestäni liian pian olin samassa tilanteessa - taas pohtimassa mikä vittu NYT meni mukamas pieleen. On itkua, kiukkua, apeutta, epäuskoa ja ennenkaikkea pettymystä. Miksi toinen edes väitti haluavansa suhteen kanssani, jos ei välitä edes sen vertaa että pakit saadessaan olisi edelleen ystäväni? Musta koko juttu oli selkeesti hataralla pohjalla jos lopputulos on tämä.

Asiat, joita opin, kannan mukanani hautaan. Sääntö numero yksi: älä edes ajatuksen tasolla ala säätämään ystäväsi kanssa. Sääntö numero kaksi: älä tuudittaudu siihen valheeseen, että saat vapauden ja aikaa valintasi tekemiseen. Ei se(kään) ilmeisesti mene niin. Ihminen (minäkin) on itsekäs otus, ja haluaa palvella vain omaa parastaan, jolloin (itselleen) negatiivisen asian kuuleminen nostattaa vihan pintaan.

Nyt olen lomalla pari viikkoa ja kartan Tre:n. Kartan tokalla viikolla jopa Suomen, sillä poistun sukulaisiin Ruotsiin. Haluan minäkin aikaa sulatella näitä asioita. Ja alkaa kipeästi näyttää siltä että kun rakas ihminen poistuu elämästäsi, tyhjiön haluaisi pikaisesti täyttää. Tällä hetkellä en vielä tiedä miten, mutta uskon että (sekin) selviää mulle ku palaan taas arjen rutiineihin ja syksy saapuu haalistaen kesäromanssien loiston. Nyt en vieläkään tiedä mitä elämältäni tahdon. Mutta sekin selviää, taatusti. Kaikessa pessimistisyydessäni alan olemaan yllättävän optimistinen.. ; D

Nyt menen lukemaan kirjaa jonka ostin yhtenä kauniina ja aurinkoisena päivänä töiden jälkeen. Kävelin kaupungilla päämäärättömänä enkä ensimmäistä kertaa kärsinyt ajatuksesta että kotona ei kukaan ole mua vastassa. Eikä puhelin soinut laukussa tyyliin "Hei kulta, missäs menet, ajattelin laittaa makaroonilaatikkoa, kävisikkö kaupan kautta..", ei todellakaan! Olin täydellisen vapaa ekaa kertaa vuosiin hengittelemään kesän tuulia. Niinpä silloin menin terassille, tilasin olusen ja lueskelin tuota kirjaa yksin nurkkapöydässä täysin tyytyväisenä itseeni ja elämääni.

En vieläkään aio ryhtyä miehiä vihaavaksi femakoksi (vaikka siis ylpeänä tunnustankin olevani täydellisen feministi tapaus), mutta nyt juuri nautin siitä etten ole rakastunut kuin haavekuviini. Oikeat ihmiset ja oikeat parisuhteet imivät musta mehut, ja nyt nautinkin vapaana olemisesta. Koska olen kirjoittanut niin vähän kesän aikana elostani, en usko sen muutamassa viikossa muuttuvan miksikään. Niinpä omasta puolestani toivotankin kaikille..

OIKEIN KAUNIITA JA LÄMPIMIÄ SUVIPÄIVIÄ JA ENNENKAIKKEA -ÖITÄ!

Tehdään kaikki tahoillamme, yhdessä ja erikseen, kesästämme oman näköisemme! : )

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Neiti KesäHeinä
[maanikko]