- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Joskus melkein huvittaa se miten äkkiä rutinoidun, vaikka olen vasta 20-vuotias..
Ville lähti eilen takas inttiin. Oli ihanat pari päivää yhdessä. Työtkin tuntu siedettävältä lauantain ku joku rakas ja lämmin ihminen noukki työpaikan ovelta mukaansa ja vei leffaan (Watchmen - käykää kattoossa, hyvä pätkä). Muuten v-loppu meni kokkaillessa, jutellessa, nauraessa, pyykkäillessä, telkkua katsellessa ja taivaanrantaa maalaillessa. Ville dataili omiaan ja mä käpäsin tosiaan töissä ja ehdin ennen ku Ville tuli perkkuna siivoomaan kämpän.
Maanantai tuli nopeesti. Illalla kun toinen sulki oven perässään ahdistuin nopeasti ja olin vetämätön koko illan.
Aamulla heräsin kahdeksalta, tiskasin, vaihdoin lakanat, järjestelin kuivat vaatteet kaappiin ja pesin koneellisen pyykkiä tilalle kuivumaan. Laitoin ruokaa (aivan liikaa yhdelle) ja meikkasin ja laitoin hiukset ajan kanssa.
Ja näin tää menee aina ku Ville on lomilla. Vetämättömyyttä seuraa sellanen häpeä omast avuttomuudesta et tulee hoidettuu n. koko viikon askareet parissa tunnissa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
urautunut
[maanikko]