- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Huh. Jonkun perverssion vuoksi halusin survoa yhdelle viikolle liikaa asioita. Oli pakko saada sopparien kirjoitus uudesta vuokrakämpästä tiistaille, keskiviikolle hoitokokous, kampaaja (jej!) ja asukastoimikunnan kokous, perjantaille lääkärissäkäynti ja hiusten kotivärjäys.. Päivättömät mutta tehtävät asiat on kaverin lahjan metsästys sekä tädille lupasin sekata Sokoksen hajuvesi-tarjontaa, ja muuttosiivous uuteen kämppään olisi hyvä saada valmiiksi tällä viikolla.
Niin joo ja töissäkin pitäis ehtiä painaa n. 12 tuntista päivää että kaiken ehtii saada valmiiksi, julkasu lähtee painoon ti-ke.
HYVÄ ETTÄ HALUSIN SURVOO KAIKEN SAMALLE VIIKOLLE, hyvä hyvä hyvä, mitä nyt jos josai vaihees pitäis nukkuu tai tehdä muuttoo, mitä ne on, jtn syötävää vai? : D
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tiu tiu.
Ville jeesaa tänään yhtä tyttökamuaan muutossa, en ole tän tytön kanssa oikein hyvissä väleissä. En voi sanoa etteikö olisi kirpassu ajatus, että ehkä Ville voi avautua jostain eroon liittyvästä kipeästä asiasta tälle tytölle, muttei mulle (ja se ärsyttää et mua, jonka kanssa seurusteltiin 3 vuotta ja risat, ei oo tarjouduttu lainkaan noin suurieleisesti auttamaan muutossa.. TÄRKEYSJÄRJESTYKSET??!).
Muutenkin odotan vain että pääsen lähtemään Villen luota. Vaikka onkin hyvät välit ni en oo vielä valmis sellaiseen mitä se nyt on, tää meidän suhde.. Enkä ainakaa sellaseen että ensin joku pitää sua sylissä ja sitten lausuu jonkun susta kornin läpän, kuten vaikka jos naureskellaan sylikkäin jollekki mun luonteenpiirteelle (esim. jumalaton härkäpäisyys) niin tulee heitto "no siks mä sut jätinkin", tai kun oli puhetta jostai ryyppäjäisistä ja pyysin sitä jäämään kattoo telkkaa mun viekkuun tulee kommenttia tyyliin "et sä oo enää mun tyttöystävä".
Siksi mietinkin.. katoaako inhimillisyyden velvoitteet toista kohtaan samalla kun rakkaus kävelee ovesta pihalle? Ja yksi iso kysymys on, että eikö Villeen satu? En ole nähnyt sen itkevän kertaakaan, ainoastaan se on äkäinen eikä enää päästä tunnetasolla lähelle. Tää on nyt outoa haluta rakkaansa kärsivän (siis kohtuuden rajoissa), mutta musta tuntuu että näillä merkeillä olisin ollut vain ja ainoastaan tosi tylsä ja ikävä ja epäreilu seurustelukumppani, josta vaan venataan et millon se häipyy.
Helvetti soikoon, miksei ketään koskaan oo jääny kaipaamaan mua? Pitkiä tai lyhyitä tuttavuuksia, aina sama juttu, mä kärsin erotes ja toinen ei jaksa ees vaivautua vuodattamaan krokotiilinkyyneltä.. Sanokaa narsistiseksi tai itserakkaaksi, mutta olisin minäkin halunnut nähdä hieman tuskaa toisen silmissä eron hetkellä. Etten mä aina olis joku pakollinen paha jonkun elämässä.
MIKSI ON HELPOMPAA INHOTA KUIN SURRA??!
Mutta ehkä se täytyy näillä tiedoilla uskoa, ettei musta ole seurustelemaan. Aina teen jotain väärin niin, ettei muhun rakastuta niinkuin mä rakastun toiseen; rakastun kumppaniin ja ystävään, mun suojelijaani, ja haluaisin että toinen rakastuisi samalla tavalla muhun, tahtoisin olla tärkeä ja tasa-arvoinen toinen puolisko.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
[maanikko]