Täältä minä itseni jälleen yllätän. Keskiyön lähestyessä hurjaa vauhtia. Ehkä olisi pitänyt heti maikkarin laatusarjan jälkeen painua pehkuihin ,kun kerran jo nukahdin. Mutta kuten niin kovin usein
iski sellainen semi-iltavilli. Että ei tässä kuulkaa vielä tunteihin nukkumaan mennä.
Meinaan viihdyyttää itseäni etsimällä asuntoja netistä, koska tiedän että X teki myöskin niin.
Heti kotiinsa päästyään. Vietimme parasta perjantaista aina tuohon tiistai kello 15 asti.
Nyt tietenkin ilmassa hieman haikeutta, koska jäin jälleen kerran yksin.. Vaikka todellinen yksinäisyys
iskenee ensi tiistaina kun kahden kuukauden ajan luonani asunut "kämppikseni" lähtee thaimaaseen
kolmeksi viikoksi. On se rakkaus sitten ihanaa. Mitä sitä ei tekisikään yhdessäolon eteen?
No onneksi minulle jää tänne seurakseni viisi kuukautinen London vauva.
(joka muuten näyttää entistä söpömmältä uudessa paitulissaan! jonka kävin eilen ostamassa tuolta
kauppakeskus JUMBOSTASTA ja tällä kertaa sain tehdä ostokseni ihan rauhassa ilman vartioiden läsnäoloa.)
Torstaina tosiaan starttasi seiskan tämän vuoden ensimmäinen bileristeily. Ja näinollen minusta tuli
tämän hetken aino suomalainen "tosi-tv-vihki-pappi". Olihan muuten kokemus sinäänsä. Ihan innolla
odotan seuraavia risteilyjä. Vaikka pakkohan se on myöntää että kyllä vastaanotto hieman jännitti.
Siitä kun ei juuri kovinkaan helposti karkuun pääse, joten kaikki kommentit on nieltävä ja otettava
asiallisesti vastaan. Tosin tällä kertaa alus oli täyttynyt oikeen iloisesta juhlakansasta joten mitään
ongelmia ei tunnin keikan aikana ilmennyt.
Kuinka moni suomalainen voi sanoa että on vihkinyt tällä hetkellä maansa kohutuimman julkisuuden henkilön onneliseen avioliiton satamaan?
Mä haastoin ennen pestini alkua että haluan vihkiä tukiaisen ja niinhän siinä viimein kävi että johanna viimein asteli vihkikappelille siskonsa kanssa. Siinä sitten arvuuteltiin kumpi on morsian ja kumpi sulhanen, mutta kyllähän se niin on että johanna heistä kahdesta kuulemma se naisellisempi on. Tyttöpusu, sata valokuvaa ja tämä pariskunta jatkoi iltaansa vihkitodistus kädessään.
Tää on tätä pappien arkea. Koskaan ei voi tietää mitä tuleva työvuoro tuo tullessaan ;D
Perjantaina sitten herättiin pienoiseen krapulaan ,vaikka en tainnut edes kovinkaan humalassa edellisenä iltana olla? Tosin discon viimeiset kappaleet eivät kyllä muistu mieleen sitten millään.
Mutta miksi pitäisikään? Kuka haluaa muistella viimeisiä tunnin aikana soitettuja kappaleita kun sitä ennen ne parhaimmat kipaleet on kuitenkin jo tullu kuultua ja tanssittua. Oli kyllä mahtava reissu.
Ja kerrankin voin sanoa että ei edes jännitä tuleva torstai, koska tiedän niin ettei tarvitse katsoa omaa naamaansa lehtihyllyistä seuraavaa kuluvaa viikkoa.. Eli kaikinpuolin risteily oli siispä onnistunut. Vaikka edelleenkin mun taxfree ostokset jäivät todella nipoiksi ja maihinkaan mä en päässyt käymään. Mutta korjaan asian helmikuun risteilyllä. I promise ;)
Saavuttua laivalta alkoikin minun todellinen tähti viikonloppuni jota olin odottanut enemmän kuin tarpeeksi! (lue; tuskalliset kaksi viikkoa). Henkilö X saapui sieltä jostain (missä ikinä asuukaan) tänne minun luokseni pidennetylle viikonlopulle. Tottakai suunnitelmat oli tehty jo hyvissä ajoin ja olin aikatauluttanut menemisemme hyvin huolella. Mutta kuten oikeassa elämässä on toisinaan tapana käynä. NE KUSI. Mutta siis hyvässä mielessä. Sillä lauantaina lähdimme keikkailemaan ylivieskan suuntaan. Kyseessä on siis saulin ja nikon (07) super club kiertue jonne minut oltiin aikaisemmin viikolla pyydetty matkaan. Lisäksi poikien kanssa kiertää tällähetkellä meidän ihku cheryll. Voin sanoa että oli aivan mahtava reissu! Ja pakko antaa iso käsi ylivieskan ihmisille. Otitte meidät hienosti vastaan. (edellisen kauden pojat toki oli teille osalle jo entuudestaan tuttuja).
Ehkäpä vielä tällä kokoonpanolla lähdetään jonnekkin, kuka tietää? Mutta jos oli ensimmäinen ja viimeinen kerta niin kiitoksia vaan koko konkkaronkalle:D!
Sunnuntaina sitten kotiin kellon ollessa 19. Reissusta hieman rähjääntyneenä sitä sitten koitti sen henkilön X:n kanssa tässä säätää ja vääntää. Mutta voin sanoa että se kyllä saa mielen ja kaiken muunkin erittäin virkeäksi. Joten väsymys unohtui ihan tuota pikaa.
Viime viikolla olin siis kaksi yötä reissussa ja pakko sanoa että kyllä tuota koiraa on aina ihan hirvee ikävä kun on poissa kotoa. En tiedä miten mahdan raaskia jättää sen suomeen jos (ja kun) tieni vie ulkomaille jonnekkin etelän auringon alle. Oiii. Kuten aina. Haluan kaiken ja heti.
Joten lentoliput tähän käteen ja adios!
Päivät kyllä meni nopeasti.. aivan liian nopeasti. Mutta sitä jaksaa aina paremmin kun tietää että on jotain mitä odottaa. Tosin henkilön X suhteen kaikki on nyt hieman auki. Tai siis uusista suunnitelmista milloin aikataulutamme itsemme saman peiton alle ei oikeastaan vielä edes keskusteltu. Tällä kertaa se taitaa sitten olla minun vuoroni lähteä sinne ..öö. No samalla reissulla pääsen moikkaamaan monta huippua tyyppiä turun ja uudenkaupungin suunnille.
Ikävä on kova, mutta kaikkeen tosiaan tottuu. Viimeksi yllätin itseni itkemästä tuosta sängyltäni tällä kertaa en edes vuodattanut kyyneleitä. Pelkään että kovetan itseni tunteideni puolesta. Pitää vaan hokea itselleen "tämä on sinun juttusi, tätä sinä oikeasti haluat!". Ja niinhän se on.
Olen enemmän kuin kyllästynyt "Naidaan kun nähdään!" ja "Moikataan kun naidaan!" tyyppeihin.
Niitä tuolla olisi pilvinpimein ja varsinkin nytten kun kaikki tietävät minun seurustelevani.
Tekevät sen tietenkin kiusallaan. Olen jopa ollut hieman hämilläni mitä ihmiset ovatkaan valmiita tekemään sen puolesta että minä en olisi onnellinen. Voin sanoa että jos olin halunnut sortua se olisi tapahtunut jo. Mutta kuten kaikki jossain kohtaan elämäänsä..
Minäkin käänsin uuden sivun elämässäni.
Eli suhde on ja voi hyvin. Ja siihen piste!