IRC-Galleria

Suomi rökitti tunturiapinat sehän oli itsestäänselvyys.
Seksimessuilla vierailunikin piti olla itsestäänselvyys, mutta toisin kävi.

Perjantai-Lauantai välisenä yönä olin jälleen tuolla pöllölaaksossa juontelemassa.
Siellä sitten laitettiin pillit ja pallit pussiin kello hieman ennen kahdeksaa ja
suunnattiin koteihimme nukkumaan. (tosin saavuttuani kotiin en malttanut olla
katsomatta täydellisten naisten 4.kauden jaksoja ..oon koukuttanut itseni sarjaan täysin!)
Koko Perjantain olin kärsinyt todella kovista selkäkivuista, joten harkitsin hetken että
pöllölaaksossa ei tulla minua edes näkemään, mutta eikai se kovin paha voi olla neljä tuntia istuma asennossa? Vastaus: Se voi olla yhtä helvettiä.

Lähdin sitten tällä kertaa normaalista poiketen junalla kohti kotiani. Kävellessäni asemalta
talolleni iski niin paha kipupiikki että minulla lähti sanan varsinaisessa merkityksessä
jalat alta. Onneksi tähän aikaan Keravan kadut, varsinkin se reitti jota itse kuljen ei ole
kovinkaan ruuhkainen. Kävelyni muistutti lähinnä huonoa esitystä Taru sormusten herran
klonkku-hahmon liikkeistä. (?!)
Selvisin kuitenkin kotiin hengissä vaikka toisin näytti käyvän jossain kohtaan matkasta.

Selkäkipu meni jo siihen pisteeseen että jopa hengittäminen sattui. Päätin hälyttää ystäväni
minulle kuskiksi, sillä ambulanssilla terveyskeskukseen lähtö olisi ollut jopa minulta liian
dramaattista ja yliammuttua.
Ystäväni loi oikein piristävää tunnelmaa autossa kertomalla että voisi olla hyvinkin mahdollista
että joudun leikkaukseen. Wtf? Kerrottuani oireistani oli lähellä ettemme jo koukanneet hautausurakoitsijan kautta. Minut oli virallisesti julistettu kuolleeksi.
Ainakin viikonlopun ajaksi, joka muuten btw oli mitä ihanin ja lämpimin.

Saavuimme ensiapuun jossa tietenkin ikuisen lääkäripulan vuoksi joutuu odottamaan ..kauan!
Mikä huvittavinta keskukseen tuotiin ambulanssilla kaksi laitakaupungin kulkijaa jotka molemmat olisivat aivan varmasti puhaltaneet alkometriin 3%:n paremmalle puolelle.
Uskomattominta tässä kaikessa oli se että he pääsivät jonon ohitse.
(Hyvin näyttivät ominavuin pääsevän lääkäristä pois ja jatkamaan matkaansa no minnekkäs muualle kuin Keravan keskustan kaupunkikuvaan joka muuten näin kesäisin on erittäin kaunista katseltavaa prisman nurkilla. Toinen toistaan rähjäisemmän näköisempiä ihmisiä istuu katukivetyksillä huutelemassa ventovieraille, tappelemassa keskenään ja toisinaan ulkopuolisten kanssa ja kuskaamassa alkoholia alaikäisille, tietenkin sätkän tai kaljapullon toivossa!)

No minun vuoroni tuli kuitenkin tällä kertaa aika nopeasti sillä en kunnolla tässä kohtaan enää pystynyt istumaan tai seisomaan. Kipu jota tunsin oli helvetillistä.
Lääkärin olematon räpylöinti selkäni parissa ei kestänyt kovinkaan montaa minuuttia ja minulle määrättään elämäni ensimmäinen kipulääkitys.
Käskettiin alkuviikosta hakeutumaan uudestaan ensiapuun jos kivut jatkuvat.

Ikävä kyllä en voinut lääkitystä aloittaa heti sillä olihan tulossa suomen ottelu ja olin kutsunut asuntooni liutan ystäviäni. Kolmiolääkkeet ja alkoholi kun ei katsos sovi yhteen.
Kolmen tavallisen buranan jälkeen olo alkoi olemaan jo hieman rennompi ja selkäkivut laantuivat.
Jossain asennossa pystyin jo hengittämään.

Vietimme hauskan illan. Ja kivun pystyy sulkemaan mielestä jos vain haluaa.
Pääasia oli kuitenkin se että kyseessä ei ollut mitään vakavempaa, sillä mielessäni laukkasi jos mitä mielikuvia.

Viime päivinä olen ollut hyvinkin vainoharhainen oman terveyteni suhteen ja pelkään että tulen vielä sairastumaan vakavasti..
En vertaa itseäni brittien Jadeen, mutta pelkään että jotain vastaavaa vielä tapahtuu kohdallani.(jotenkin hänen tapauksen jälkeen kaikki nämä hullunkuriset jutut on alkanut pyörimään päässäni!)
Olen julistanut itseni jo yhden kerran kuuroksikin, sillä oikean korvani kuulo on oikeasti huonontunut ja pelkäänkin nyt että kuuroudun kokonaan.
Tiedän että tämä kaikki on turhaa jossittelua, mutta ajatuksilleen ei mitään mahda.
Ehkä muutaman viikon päästä saan karistettua nämä painajaiset päästäni ja pystyn julistamaan
itseni terveeksi hepuksi joka ei meinaa kulumallakaan lähteä täältä joukostanne pois !
Nyt kuitenkin kamppailen oman mieleni kanssa.

Mutta nyt siis ymmärrän ihmisiä jotka valittavat kivuista jotka kohdistuvat selkään.
Koska tämä tosiaan oli ensimmäinen kerta kun tunnen itse vastaavaa kipua siksi
kai tästä asiasta tein näin suuren numeron sillä olin oikeasti todella huolissani itsestäni.

Mutta nyt aloitetaan uusi viikko ja toivotaan että helleaalto ei häviä Suomen yläpuolelta yhtikäs mihinkään sillä olisi ihana nauttia vaikka tämän vuoden ensimmäinen pehmis ulkona.
Istua ja katsella kun luonto alkaa laittamaan parastaan.
Lisäksi vappu olisi tarkoitus viettää ulkona, grillailla, chillailla ja hassutella!