Mulla on huomenna pitkästä aikaa duunia (viimeksi Lauantaina)..pitäis kai olla JEEJEE.
Mutta en jaksais millään mennä / tehdä / olla / tulla. ÖY!
Lomat on hurjan kivoja ,mutta ihan hurjan lyhyitä. Eihän tässä viikolla oo kerjennyt muutakuin olla kännissä ja aamulla pahalla päällä. Elämä on laiffii.
Haluaisin kerätä paljon ihmisiä samaan paikkaan ja sytyttää sen mestan tuleen minne olisin ekana kerännyt ne kaikki ihmiset. Sit heiluisin siellä paikanpäällä AINOONA ihmisenä vaahtosammuttimen kanssa ja ne muut vaan anelis et pelastaisin ne<3
Pelastaisin ehkä osan. Koska tykkään silti niistä ihmisistä, osasta jotka on tehny mulle vitut.
Koska en itsekkään ole ihan syyntakeeton (joku ihan uus sana mulle) ,mutta toivon että jokainen ihminen kelais samoin. Koska kukaan ei ole täydellinen. Kaikki jutut pitää oppia kantapään kautta. Toisinaan tekee väärin vaikka haluais toimia oikeen. Toisinaan ajattelee vaan itseään kun pitäis ajatella muitakin.
Koska me ollaan täällä vaan hetki. Ja se yks hetki on liian pieni hetki vihanpidolle.