IRC-Galleria

Eikö tuo talvi lopu koskaan ?

Yleensä rakastan lunta, mietoja pakkasia.. Nyt kuitenkin tää on niin nähty!
Ehkä siitä syystä että londonille tuonne pakkaseen lähtö on niin ylivoimaisen vaikeaa
& kai minäkin olen jo kyllästynyt verhoutumaan myssyihin ja kaulaliinoihin.
Halutaan olla ja mennä tuolla ilman takkeja. Lisäksi polttava tarve olisi auringonvalolle.
Solariumit on jotenkin niin tänä talvena kanssa jo nähty.
Ajattelin että vuorossa voisi olla suihkurusketus seuraavaksi tai sitten tyydyn näyttämään
suomalaiselta joka taas ei sovi minulle, suomalaiset valkonaamat on kanssa niin "yesterday".

Haluaisin pakata londonille pikku-pikku pikinit ja itselleni ..no ehkä kanssa pikinit ?
Koska shortseja en käytä sillä jalkani ovat kuin kaksi epämääräistä, vänkyräistä luuta jotka on vain heitetty tähän kroppaan sen enempää miettimättä sopivatko ne minulle vai ei.
Olen siis jonkinasteinen invaliidi. (ja tämä ei nyt ole herja!,vaan oma mielipiteeni itsestäni:D).
Sillä kävely mm. näillä räpylöillä on toisinaan tuskaisaa. Ja pienenä jouduin nostelemaan
tavaroita lattioilta jaloilla, koska ne olivat jotenkin lättänät.
Muistan aina tilanteen missä poimin kynän pöydältä jaloillani kun olimme vanhempieni kanssa
huonekalu ostoksilla eräässä myymälässä. Se oli hauska reissu se!

(uskokaa tai älkää, mutta minä jopa deletoin huonoimmat jutut kirjoituksistani pois. vaikka
sitä ei ihan äkkiseltään uskoisi kun näitä lueskelee.. mutta vielä ei olekaan aika uudelle minälle.)

Saimme hennan kanssa tuossa jokunen päivä sitten aivan loistavan että haluamme tehdä
vuoden 2009 kesäbiisin tai jonku vastaavan. Tottakai lähdemme mahdolliseen projektiin
tosissamme mukaan, mutta emme me nyt varmaan lähde tähtitaivaan kirkaimpia tähtiä haastamaan.
Mutta kyllä me nyt viime vuoden idols kisaajat tullaa pesemään 6-0. Kattokaa!
Itseasiassa muutamassa päivässä ollemme kuulleet aika paljon positiivista palautetta ja
olemme käymässä ensimmäisiä neuvotteluita asian suhteen muutaman päivän päästä.
Jos youtuben kasvottomat pilapiisit saavat satojatuhansia latauksia, niin eiköhän mekin nyt
ainakin muutama sinkku saada myydyksi. Ellei muuten niin maikkarin chäteissä niitä voidaan
jakaa palkintona puhuvapää sinkkujen seurana.

Lisäksi hetken päästä (jos asiat etenevät hyvin) pääsemme jännittämään huudetaanko nikosta ylitse seitsemän senttiä tuolla eräällä saitilla. Eikö se eräs tuolla hinnalla lähtenyt aikoinaan seuraksi jollekkin "onnekkaalle" ?
Frendin kanssa keskustelimme asiasta ja hän tokaisi :

"Vittu sitten pitää taas kerran saldoa tuhlata sun takias että ei tarvi hävetä puolestasi miten lähdet pilkkahinnalla!" - Kiitos kannustuksista rakas!

Viimeinen yö yksin sängyllä lähtee kutakuinkin tämän päivityksen jälkeen käyntiin.
Sillä jo keskiviikko-torstai yö vietetään X:n kanssa ensimmäistä kertaa avoliitossa.
(eikö avoliitto tarkoita sitä kun asutaan saman katon alla ? )
En olisi uskonut, mutta mielessä on tottakai kysymys :
"Onko minusta sittenkään vielä yhteenmuuttoon?"
Äkkipikainen kun olen niin toisinaan näillä kaikilla elämänmuutoksilla on "ei toivotut" seuraukset.

Yksi mikä on varmaan. Tähän asuntoon ei osteta punaviiniä, sillä se saattaa olla jo kohtalokasta.
Vaan meinaan varastoida tallinnasta halpaa skumppaa kaapit täyteen.
Jos tälläkään kertaan pääsen maihin aamulla, sillä humalassa minä en lähde zombailemaan sinne.
Pelkään että palaan suomeen ilman munuaisia tai vaikka sitten ilman näitä minun vänkyräjalkoja.
Tosin jälkinmäisistä voisinkin luopua ja hommata vaikka kesäksi puukepit.

XXX

Täällä minä valvon, en tosin oscareiden takia. Vaan istun subin studiossa ja käynnissä on se oikea.
Ja tällä hetkellä on minun vuoroni valvoa viestejä, hetken kuluttua pitäisi jälleen kivuta ruutuun.
Haukotus, tänään ei vaan taaskaan lainkaan nappaisi tämä. Ei sitten yhtään.
Tosin on täällä joskus enemmänkin vituttuuntuneena tullut istuttua. Joten kyllä tämä tästä!

Viikonloppu vietettiin aikalailla kosteissa merkeissä.
Perjantaina oltiin erään uuden mestan avajaisissa (boring!)
Lauantaina vietettiin iltaa draamantäyteistä iltaa (boring!)

Perjantaina avasin salaisen aarrearkkuni eräille ilmaislehdille humalassa, "noloa".
Toisaltaan oli hauska huomata toimittajan ilme kun annoin sekavia vastauksia.
Viimeiseksi hänen kysymyksensä kuului. "Saako näitä kommentteja oikeasti julkaista?" :D

Viikonloppuna otimme yhteen puhelimitse henkilö X:n kanssa useasti. Tämä hieman lannisti menoani.
Ehkä meitä molempia hieman jännittää, koska olemmahan tulevana keskiviikkona muuttamassa yhteen.
Toisaltaan ihan hyvä että hieman purkasimme ilmapiiriä näin niinku ennakkoon että ei ihan samantien tavarat lentele yhteisessä asunnossamme.
..Toki siihenkään ei varmaan montaa päivää mene kun näin tulee tapahtumaan.
Voin kertoa että tuossa yksiössä tulee räjähtelemään ja useasti tai sitten ei.
En ole koskaan asunut seurustelukumppanin kanssa yhdessä joten en tiedä mitä odottaa tulevaisuudelta.. ehkä kaikki meneekin ihan hyvin? Jäämme seuraamaan tilannetta!

Onneksi eteeni ilmeistyi lauantaina puhelin.. kuin tyhjästä siinä se kadulla loikoili ihan ilman omistajaansa. Sillä pelkäänpä että jos asunnossamme alkaa esineet lentelemään niin puhelimet on ensimmäisenä listalla. (nimimerkillä. kokemusta asiasta!)
Joten saimme uuden varapuhelimen, tosin tässä kohtaan mitataan kai minun "kuinka kunnollinen kansalainen olen"? Ja palautanko puhelimen esimerkiksi. lähimmälle poliisiasemalle.
Mitä uskot miten tulee käymään?

Se on muuten ihme miten usein ihmiset heittävät puhelimensa seinään kun hermostuvat, eikö?
Voin sanoa että menneen viikonlopun saldo meinasi olla minun kohdallani joku ..öö
-15 uutta puhelinta.
Onneksi saldoksi jäi sitten tosiaan +1 uusi puhelin, -yhdet hävinneet hansikkaat.

Enää kymmenen minuuttia ja minun pitää sukeltaa tuonne ruutuun ja viettää siellä aikaani aina
aamu kuuteen asti. Haukotus. Tosin aina loppua kohden alkaa piristymään ja lähetyksiä voisi jatkaa vaikka kuinka monen tunnin ajan.. mutta sitten pitääkin jo hypätä bussiin ja junaan ja nokka kohti kotia. Unta!
Musta tuntuu että maikkari suunnittelee mulle potkuja, sillä tulevilla työvuorolistoilla mulle ei ole suotu kuin muutamia vuoroja.
Koska minun motivaationi on loppunut, plaa plaa plaa. (kuulemma?)
Eli taidan pian olla mol.fi sivuston päivittäjänä tai sitten mä kävelen hetken matkaa tuonne ylelle
ja isken itseni jonnekki vakavasti,varteenotettavaan keskusteluohjelmaan.

Voisitko kuvitella minua jossain ylen asiaohjelmassa juontajana? -Et.
Mutta lupaan yllättää ja tehdä täysi käännöksen vielä. ;)

Murahdus!

Morjens!

En edes uskonut että osaan enää lukea,mutta voin sanoa että olen ihan uppoutunut nytten
erään pokkarin maailmaan. Tuntuu että olen ihan muissa maailmoissa kun lueskelen.
Fiilis on niin energinen että oksat pois! Vihdoinkin näen asiat selkeämmin & järkevämmin.
Ihan ihmettelen miten päästin itseni viime viikkojen aikana niin rappiolle.. nyt luodaan jotain uutta!

En jaksanut edes käydä ruokaostoksilla useaan viikkoon, nyt olen hamstrannu jääkaapin täyteen
kaikkea. Koiran kanssakaan ei joka päivä edes käyty ulkona, (erityisemmin hän ei siitä edes nauti).
Mutta nyt olen viemässä Londonia ihan kokoajan ulos. Jotenkin tuo pieni pakkanenkin vain piristää,
vaikka kyllähän se ihan ytimissä tuntuu. Minua ei ole luotu kylmään.
Mutta tänään olin erään lehden kuvauksissa reippaasti yli tunnin tuolla kylmässä ja ihan hyvin
jaksoin tsempata! Vaikka käteni olivat tunnottomat ja kasvot ilmeettömät.
Vaikka suureen hymyyn olisi nyt todellakin aihetta, niin ei se kasvoissa näkynyt!

Ensi viikon keskiviikkona on odotettavissa uusi nimikyltti oveen, sillä asuntooni muuttaa eräs X.
Eli about kaksi kuukautta ollaan nytten tunnettu, mutta nyt asiat etenivät siis tähän malliin ja
emme malttaneet odottaa pidempään yhteenmuuttoa.
Tänään hän ilmoitti pomolleen että muutto Keravalle olisi nytten ensi viikolla sitten edessä.
Alamme täältä käsin sitten yhdessä ravaamaan asuntoesittelyitä helsingin suunnalla ja
toivotaan että saisimme uuden miljöön jo ennen kesää.

Torstaina sitten lähdemmekin yhdessä risteilemään seiskan risteilylle, koska edelleenkin toimin
siellä suunnalla vihkipappina. Jotenka hän saa ensimmäiset vippinsä kaulaan. Haha.
Tosin voi olla että viihdymme erittäin tiiviisti hytissä, sillä hän ei edelleenkään halua löytää
itseään juorulehden palstalta enkä minä halua häntä sinne viedä. Joten pysyköön hän X henkilönä
ainakin vielä jonkin aikaa.

..Jotta pysyisin nahoissani pitää mun uppoutua pokkarini maailmaan.
Lisäksi pitäisi alkaa tekemään suursiivousta! Sillä tämä asunto tulee kokemaan nyt aikamoisen
ilmeen muutoksen, sillä haluamme tehdä tästä kuitenkin molempien näköisen asunnon.
En malta odottaa ensimmäistä yhteistä reissuamme ikeaan. Silloin palaa niin omat kuin lainatutkin
rahat. Onneksi luottokortit on hyvin ajankohtainen hankinta tällä hetkellä.

Lisäksi jos henkilö X saa auton tänne mukaansa, niin tämä poika suuntaa kohti autokoulua:D!
Siitä tulee hulvatonta. Lupaan ajaa jokaisen kyttääjän ylitse, eikö niistä saa jotain pisteitä?

xxx Niko

Uusikaupunki. Aurinkoinen ilma, ulkona pieni pakkanen, aamukahvia.
Ihanaa, en tiedä milloin viimeksi olisin nauttinut tästä kaupungista näin paljon kuin nyt.
Olen viimeisen viiden päivän aikana saanut heitettyä kaikki ajatukseni nurkkaan ja nauttinut
tressittömästä elämästä. Ei työkuvioita, ei samoja naamoja, ei samaa ympäristöä.
Tämä "pakeneminen" tänne maaseudulle tuli juuri oikeaan aikaan.
Sillä asiat alkoivat olemaan ihan hieman liian iholla tuolla pk-seudulla.
Toiset lähtee thaimaaseen, minulle riitti tänne tuleminen. Ainoa vaan että ei täällä tämä
aamuaurinko ole ihan niin polttava että saisi päivittyneen ilmeen, mutta turvaudun lähipäivinä
sitten solariumiin.

Londoni on saanut osakseen niin paljon huomiota täällä että ihan pelottaa kuinka paljon se
onkaan minussa kiinni tulevien päivien aikana, kotona. Lisäksi Londoni on käyttäytynyt erittäin
mallikelpoisesti täällä ja on tehnyt lähes poikkeuksetta tarpeensa ulos! (mahtavaa koirani on
siispä melkein sisäsiisti! ei turha reissu lainkaan.)
Nyt olen jälleen lämmennyt sille ajatukselle että perheemme saisi hyvinkin pian perheenlisäystä.
Lapsi voisi olla mun puolesta joko karvainen tai karvaton.

Saavuin Raumalle viime keskiviikkona. Koska henkilö X asuu vielä toistaiseksi siellä.
Tosin nytten alkaa pian lähestymään se päivä kun muutamme saman katon alle.
Taidamme aluksi asua minun asunnossani ja sitten yhdessä etsiä sitä täydellistä asuntoa
helsingistä. Lisäksi henkilö X alkaa työstämään jotain koulujuttuja, koska hän suuntaa
taidekorkeeseen tai johonkin tuollaiseen (tai ainakin siis koittaa hakea). Eli intohimona on
valokuvaus. (minäkin otin ensimmäisen taidekuvani raumalla eräästä rakennuksesta ja voin
sanoa että kuvasta tuli magea! eli tiedä vaikka minäkin siirtyisin valokuvauksen pariin).
Sinne kouluun pitää tehdä joku kansio jossa on erinlaisia kuvia eri aihealueista.
Mietimme että valokuvauttaisimme itsemme alasti. Ihomme kiiltäisi vauvaöljystä.. Kuvat olisivat
hienot ja taiteelliset, sillä haluan ne makuuhuoneen seinälle :D Eli ei mitään jallu/kallu matskua.

Raumalla sitten palloilin yksikseni torstai päivän ja yllättävää tein vaikka mitä löytöjä.
Tuntuu että käytän rahaa tällä hetkellä hyvin,hyvin holtittomasti. Olen aina ollut törsääjä,
mutta nytten tuntuu että shoppailu on minulle pakkomielle. Vaikka en ostaisikaan juuri mitään
tähdellistä, mutta kunhan saan rahaani laitettua johonkin niin se on pääasia minulle.
Äitini on ihan raivoissaan kaikesta tästä. Ja tällä hetkellä hänellä onkin käytössään minun
verkkopankkitunnukset, sillä ilman hänen huolenpitoaan en varmaan maksaisi lainkaan laskujani.
Eli ei varmaan aikaakaan kun olen holhouksenalaisena:D

Torstaina sitten saavuimme Uuteenkaupunkiin illalla. Sain varmaan jonkinasteisen ahdistuskohtauksen tänne saavuttuani. Vaikka tämä kaupunki pitää sisällään paljon hyviä muistoja, niin enemmän tämä paikka kuitenkin tänä päivänä minulle tuo ikäviä muistoja mieleeni.
Ystävät ovatkin ainoa asia mikä minut saa täällä aina toisinaan piipahtamaan. Sukulaisiin kun ei liiemmin enään big brotherin jälkeen ole pitänyt mitään yhteyksiä. Ja tämän asian kanssa olenkin jo ihan fine. En uskonut että sulattaisin sitä asiaa näinkään hyvin koskaan, mutta tällä hetkellä voisin haistattaa pitkät jos heidät täällä olisin nähnyt. Ja itseasiassa isäni taisinkin nähdä vilauksella kaupungilla, mutta emme edes moikanneet toisiamme. Säälittävää.

Perjantaina sitten vihdoin ja viimein pääsimme yhteisymmärrykseen ja lähdimme turkuun juhlimaan.
Kaverit pelkäsivät että ilta tulee päättymään draamaan (johtunee varmaan muutamista lehtikirjoituksista joita he ovat viime viikkoina lukeneet?). Mutta toisin kävikin.
Yleensä en nauti ihmisten huomiosta minua kohtaan, mutta tällä kertaa koitinkin käänteistä
ajattelutapaa. Ja psyykkasin itseni siihen että tulisin nauttimaan siitä täysin rinnoin. Ja näin tapahtui. Ihmiset parveilivat ympärilläni ihan kiitettävästi, mutta tällä kertaa nautin siitä.
Kirjoittelin nimmareita miesten perseisiin, joka jaksaa huvittaa joka kerta :D
Nautin ihmisten tarjoamista ilmaisista drinkeistä, yksi kivoimmista puolista bb:n jälkeen. haha.

Meidän seurueemme aiheutti ehkä suurimman haloon sitten paikallisessa roskaruokamestassa.
Siellä sitten kansainväliä käsimerkkejä näytettiin suuntaan jos toiseen..
mutta tästä aiheesta ei yhtään sen enempää.
Turkulaiset, me rakastetaan teitä<3
Raumalaiset eivät sitten saakkaan minulta ihan niin isoa kiitosta vierailuni aikana.
Myyjät kaupoissa olivat erittäin törkeitä.
Esimerkiksi. Sielläkään ei muka saa viedä ruokakauppaan koiria ja minulle sanottiin että minulla ei ole erääseenkään ruokakauppaan mitään asiaa enää.
Mäkkärissä minua kohdeltiin kuin idioottia ja tilaustanikaan ei ymmärrettyä, koska "sanoin"
sen niin epämääräisillä termeillä.
Yleensä minua harmittaa kun vaatekaupoissa myyjät ovat kokoajan kimpussa ja kyselevät "voinko olla avuksi?", mutta täällä ei vastaavaa palvelua saanut ja sehän pistikin vituttamaan.
En olisi millään jaksanut etsiä itselleni sopivia vaatteita, mutta raumalla se oli tehtävä itse!
Mutta kaupunki on kaunis ja saa minussa paljon kaikkia muistoja mieleen joten annettakoon
se anteeksi että kaupunkilaiset pitivät minua täytenä idioottina. :)

Nyt mietin että siirtäisinkö menojani alkuviikolta vielä hieman pois ja lähtisin kotimatkalle vasta huomenna. Sillä tätä tressitöntä lomaa olisi niin ihana jatkaa vielä hetken aikaa.
On ollut ihanaa olla ilman konetta (vaikka onhan naamakirjaan tullut päivittäin kurkattua).
Mutta esimerkiksi. viihdesivustot ja keskustelupalstat eivät ole saaneet minun huomiotani
pitkään aikaan. Mahtista!
Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta huomista!

Olen muuttunut mies.

Pitkästä aikaa olen nauttinut maanantaistakin. Vaikka tämä kuuluukin päiviin jotka voisi hävittää.
Oli ihanaa tepastella ulkona ihan vain itsekseen ja nauttia pitkästä aikaa auringosta.
Matkalla ruokaostoksille eksyin tuttuun tyyliin näyteikkunaostoksista sisälle liikkeeseen ja
matkaan tarttui jotain rättejä, roitteja, retkuja. Lisäksi kävin pyörähtämässä nuuskimassa
uusia tuoksuja, ihan vain siksi että eräs henkilö lupasi sellaisen ostaa ystävänpäiväksi minulle.
Tosin voi olla että ei paljoa tuoksuja näy, sillä olen käyttäytynyt koko tämän päivän taas hänelle
kuin 5 vuotias uhmaikäinen lapsi! (älä kommentoi : "sellainenhan sinä olet").
Ja niinkuin ihan liian usein tapahtuu eksyin matkallani myöskin roskaruokailemaan!
Vaikka eilen ollessamme Jyväskylän mäkkärillä vannoin käsi sydämmelläni että tämä on viimeinen
roskaruoka ateriani pitkään aikaan. No kestihän siinä rapiat 12 tuntia. Että silleen on niitä
huonompiakin lupauksia tullu joskus tehtyä. Eikö?

Viikonloppuna oltiin keikkailemassa Nikon & Cherylin kanssa korpilahdella ensiksi perjantaina,
josta sitten yöllä lähdettiin ajelemaan kalajoelle päin. Saavuttiin perille lauantai aamuna kello
kahdeksan ja voin sanoa että tälle kolmikolle maistui uni! Tosin kerrankin pitää sanoa että
olen tyytyväinen että en omista ajokorttia joten minua ei saa noilla matkoilla nakitettua
rattiin! Tosin mä ehdotin että oisin voinu ajaa, koska eihän siellä välillä ollu poliiseja, saati
mitään muutakaan liikennettä. Mutta ei noi oikeen innostunut.
Oon kyllä miettinyt että ajaisin ajokortin tämän vuoden aikana.
Jokatapauksessa viikonloppu oli mahtava ja ihmiset tuolla päin suomea ovat kyllä vekkuleita.
Muutama ihminen tosin koitti saada minua hiilloksiin älyvapailla kommenteillaan.
Mutta sekös niitä vituttukin kun en lähtenyt mukaan sanasotaan. Eli tästä lähin aseenani
onkin hillitty käyttäytyminen, joka siis oli "koe ajossa" nyt viikonloppuna.
Mahtavin tuloksin. Mm. Kumpanakaan aamuna en herännyt krapulaan, sillä nautimme ilmaisenviinan
tarjonnasta hyvin hyvin vähän, siihen nähden miten paljon sitä noilla keikoilla olisi tarjolla.
Melkeinpä voin siis jo liputtaa raittiuden puolesta!

Eräs toimittaja soitti minulle perjantaina ja kyseli minun mielipiteitäni viimeaikaisiin otsikoihin
joita ihmiset ovat saaneet minusta lukea. Hän käytti termiä "kohujulkisuus", joka taas puistattaa
minua aivan suunnattomasti. Näin minä toimin ennen ohjelmaakin, nyt niistä vain uutisoidaan.
Toki onhan kaikki muuttunut aivan suunnattomasti viime syksyn jälkeen ja sekin on osakseen
varmaan sekoittanut päätäni. En minä tiedä. Tää on asia jonka aina hetkellisesti tajuaa ja sitten
taas unohtaa.
No kuitenkin jutun pointti oli se että toimittaja kyseli minulta että mitä uutisia minusta saakaan
tulevan viikonlopun jälkeen jälleen lukea? Eli toisinsanoen "palataan asiaan jälleen maanantaina
asiaan!". Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja hyvä näin.
Koska se ei missään nimessä ole se mitä minä elämältäni haluan, vaikka tätäkin ajatustani
on kyseenalaistettu. Ehkä olisi helpoin tie että antaisinkin lausunnon että kaikki mitä tämän
vuoden aikana on tapahtunut on ollut minun kylmää julkisuuskikkailuani. Tämäkään ei ole totuus.
Mikä loppuen lopuksi on totuutta ja mikä ei ?

Ehkä kuitenkin elämäni on varoittava esimerkki niille kaikille nuorille jotka haaveilevat vaikka
sitten sinne paljon kohuttuun tositv-taloon pääsystä.
Toisilla pää kestää, toiset pääsevät heti ohjelman jälkeen normaaliin elämäänsä takaisin,
toiset jäävät paskalööppeihin ja jotku taas käyttävät julmasti titteliään "bb" hyväksi tässä
kaikessa. Uskon kuitenkin että jokainen meistä on tiensä valinnut.
On kuitenkin fakta että osa tuon seinien sisällä vierailleista tähtösistä sammuu yhtä nopeasti
kuin kivenlahden valot syttyivät yksi kaunis elokuinen ilta. Vaikka tahtoisivat tuikkia kuinka
kirkkaina tahansa.

Monen monta kasvoa löytyy talosta joita en edes aina muista että siellä oli. Vaikka osa heistä
oli siellä minua pidempään ja osa lyhempään.
Yksi naama siellä kuitenkin päivästä yksi eteenpäin oli kimittävän äänensä kanssa (ja en puhu itsestäni) joka sai minun sappinesteetkin kiehumaan jälleen viime viikolla kun eksyin jonku
videon kautta youtubessa tuota tummaa neitokaista ihastelemaan.
On se ihme että 13 ihmiseen mahtui aikoinaan niitä ihmisiä joita jopa voi sanoa rakastavansa
jollain asteella ja sitten niitä ihmisiä joita räkäisi päin naamaa kun näkisi vielä joskus tosielämässä.
Onneksi tilannetta ei ole tullut. Tai on tullut, mutta emme vaihtaneet sanaakaan toisillemme.

Haha. Toivottavasti tämäkin neitokainen näyttäisi perseensä jollekkin medialle että saisi
edes kerran vielä paskaset naurut hänen kustannuksellaan.
(ok. olin aivan liian kylmä. todellisuus on se että haluaisin vielä joskus vuosienkin päästä kerätä
meidän porukan yksien seinien sisälle ja jutella siitä kaikesta ..mitä joskus meidän kaikkien
elämässä tapahtui koko suomen edessä.) Koska monet kasvoivat matkan varrella ja toivon että
se toisi meille kaikille vielä pidemmälläkin aikavälillä hyviä asioita elämään. Koska me kuitenkin
annoimme itsestämme kaiken, ihan kaiken. Jokainen tietenkin omalla tyylillään.

Ja siksi minä toivonkin että meistä jokainen saisi jotain uutta elämäänsä ohjelman vuoksi.
Koska en usko että kukaan meistä oli tyytyväinen elämäänsä kun hakeutui sinne.
Kukaan täysijärkinen ei voi hakea vastaavaan tilaan jos kaikki on "just eikä melkein" kondiksessa
omassa elämässään. Sillä on aina se riski että kaiken voi myöskin pilata hakeutumalla tuonne seinien sisälle..

Itse olen nytten sellaisten muutoksien rynnäkkökivääri tulituksessa että huhu.
On päiviä jolloin voisin hajoittaa peilit asunnostani katsoessani niihin, sillä olen hyvin masentunut
ulkonäkööni. On hirveää kuulla joka suunnalta kommentteja omasta ulkonäöstään, vaatteistaan,
hiuksistaan. Se on asia joka repii minut rikki. Vaikka ihmiset toisinaan sanovat asioita ihan vain
"läpällä" ,niin pitää muistaa että ne läpät on jo niin kuultuja.

Viime perjantaina heti silmät avattuani ryntäsin lähimpään kauppaan ostamaan "ihan vain jonku"
väriaineen millä värjätä hiukseni ja kakkos vaihtoehtona olisi ollutkin pään repiminen irti kropastaan.
Joten ykkönen oli tässä tapauksessa ehkä kauniimpaa katsottavaa.
Päätin sitten blondata hiukseni.
Lopputuloshan oli aivan hirveä! ,tämän seurauksena minä sitten vietinkin viikonloppuni jos
minkä näköisten myssyjen ja hattujen peitossa. Muutamat ihmiset saattoivat kuitenkin bongata
"blondin-nipsun" ,mikä ei kaupan väriaineiden seurauksena ollut kovinkaan kaunis näky:D

..Nyt sitten tänään sain pääni ruskeaksi ? ,joku sellainen tää sävy kai on.
Ja nyt sitten siihen pitäisi ja pitääkin saada jotain raitoja. En osaa päättää.
Olen niin hukassa tällä hetkellä oman ulkonäköni kanssa. Että kriisiapua ja heti, kiitos!
Lisäksi voisin lahjoittaa kaikki vaatteeni vähäosaisille ja kulkea itse vaikka alasti.

"Kun mikään ei tunnu miltään" efekti.

En kuitenkaan halua muuttaa itseäni, muiden painostuksesta. En kuitenkaan kestä olla "samanlainenkaan" aina. En kuitenkaan osaa päättää mitä haluan. En kuitenkaan tiedä että haluanko edes mitään. Olen loputtomasti erinäisten kysymyksien edessä.
Tämä on maanpäällinen helvetti. Itsetuntokriisi.
Kaikki tämä johtaa siihen että on päiviä jolloinka ei haluaisi edes poistua asunnostaan tuonne
kaikkien pällisteltäväksi. Mutta siitähän sitä äkkiä itselleen maanpäällisen helvetin hommaa
jos lukittautuu omaan asuntoonsa.

Ehkä noi raidat nyt sitten tekee musta jälleen hetkeksi "valmiin paketin". Ja saan nämä typerät
ajatukseni pois päästä. Sillä tämä johtaa siihen että alkaa kuulemaan ja näkemään sen miten
ihmiset supattelevat sinun ulkonäöstäsi. Ja se taas on ensimmäinen merkki (monien joukossa)
että minun oikeasti tulisi kääntyä ammattiauttajan puoleen.
(tosin tiedän että näitä samoja asioita kelaa todella moni bb:läinen, minä vain puhun niistä avoimesti. ehkä se on sitten mun tapa käsitellä asioitani?)
Tosin en tiedä oliko se jälleen yhden ihmisen katkera kommentti vai pitikö se paikkaansa että
nrj juontaja oli arvostellut minut aika rankalta kädeltä radiolähetyksessä?
Jos ne asiat pitivät paikkaansa mitä minä kuulin ,niin voisin jopa haluta kuulla tämän lähetyksen
ja miettiä sitten tulenko tekemään asialle jotain enemmän.

Nyt alkuviikosta poltetaan itsensä jälleen aika loppuun!
Onneksi keskiviikko iltana pääsee lähtemään ensimmäistä kertaa YLI 8 kuukauteen
uusikaupunki-rauma-uusikaupunki akselille. On jännää miten oma "kotikaupunki" ottaa minut
vastaan. Tosin ei mua vittujakaan kiinnosta miten siinä tulee tapahtumaan, mutta..
Kun siellä paikkakunnalla kymppitonnissakin vierailleet ihmiset on lähes käveleviä ihmeitä.
Ja homoseksuaalit ovat jumalan lähettämiä paholaisia jotka tulisi eliminoida.
Voi olla että poltan koko kylän!
Kyllähän minä aikoinaan sain tuhopoltollani satojen ihmisten kodeista sähkötkin menemään,
niin miksen jättäisi kaikkia myöskin kodittomaksi?
(muistakaa ironinen kirjoitustyylini ja osa tekstistä heti vain paskasuodattimen lävitse virtuaalibittimaailmaan takaisin, eiks joo?)

Haukotus, mutta ei vielä kuitenkaan väsytys.

Saavuin hetki sitten kotiin tuolta pasilan suunnalta, missä siis tapahtuu se oikean juonnot.
On mahtavaa käydä kuulkaas tekemässä juontoja siellä. 4 tuntia lukea ihmisten lähettämiä
viestejä joissa kerrotaan kuinka pa*ka ihminen olen & miten minun tulisi kaivautua maan alle.
Olisitte aikoinaan käyttäneet tuonkin 0,99 euroa siihen että olisitte minut savustaneet
talosta ulos kun siihen oli mahdollisuus, tosin savustin itse itseni sieltä viimein ulos.
Ja jotku kehtavaat vielä väittää että minusta ei ole miestä lukemaan minulle osoitettua kritiikkiä.
Peipe, minähän teen sitä nykyisin työkseni ja vieläpä saan siitä rahaakin.
Monesta ei olisi tähän, uskokaa huviksenne!

Tämä viikko on ollut sellaista haipakkaa jälleen, tuntuu että kotona olen vain kerjennyt käymään
nukkumassa ja taas on pitänyt mennä. Se on kyllä uuvuttavaa.
Onneksi tänään torstaina saan oikeastaan vain olla, on kyseessä viikon "periaatteessa" ainoa
vapaapäivä. Ja meinaan nauttia siitä täysin rinnoin kenestäkään piittaamatta.

Olin vuosia halunnut itselleni koiraa, mutta jo silloin kyseenalaistin itseni ja kysyin itseltäni
"onko minusta oikeasti huolehtimaan elollisesta olennosta?" ,koska toisinaan päästän
itsenikin niin rappiolle että miten sitten jaksan kaiken sen vastuun joka tulee mukanaan
koiran hankinnassa?
Nyt kuitenkin olen "onnellinen" koiranomistaja ja voin sanoa että olen pärjännyt mahtavasti !
Toisinaan kyllä tuntuu että loppuu usko, toivo ja rakkaus Londonin suhteen.
Loputon huomionhaku täällä kotona rasittaa, koska toisinaan haluaisin vain olla hetken itsekseni.
Mutta miten tuollaista pientä rääpälettä voisi olla rakastamatta? -Ei mitenkään.
Pelkään kuitenkin sitä miten riippuvainen minusta tuo koira onkaan. Olen sille hänen koko
maailmansa. Kaikki mitä minä teen vaikuttaa Londoniin.

Viimeiset päivät olen ollut erittäin surullinen ja peloissani kaiken suhteen. Ja kyllä se vaan niin
on että koira aistii sen. Nimittäin neitokainen on tällä viikolla kiukutellut ruokailun suhteen
todella rankasti ja tuntuu että edes ne omat lempparit eivät ole oikeen menneet hänellä alas.
Eihän se sitä tarkoita vaikka minä en pystyisi syömään että sinunkin pitää nälässä kitkutella.
..Onneksi kuitenkin nälkä ajaa koiran ruokakupilleen ja samoin kävi minullekkin. Muutaman päivän
nälkälakko ajoi minut lopulta mäkkärin luukulle. Nyt me siis jo syömme.

Muistan kun ensimmäisen kerran jätin Londonin yksin kotiin ja lähdin kavereiden kanssa ulos.
Kyseessä siis oli kolmen tunnin piipahdus keskustaan. Minä itkin. Hoin itselleni miten paska isäntä
olen ja miten teidän (kavereiden) olisi pitänyt sanoa minulle että "älä hanki koiraa".
He kuitenkin saivat minut vakuuttuneeksi siitä että Londonilla on kaikki hyvin minun kanssani.
Ja niin sillä onkin. Sillä on itseasiassa asiat varmaan erittäin hyvin, koska en pysty sanomaan
sille kovinkaan vahvasti sanaa "EI". Joten Londonista on kovaa vauhtia kasvamassa samanlainen
diiva kuin minustakin. Kaikki pitää saada periksi, ellei näin käy pitää kiukutella ja hieman osoittaa
mieltään. (GO LONDON GO!)

..Kuitenkin viimeiset päivät ovat olleet yhtä maanpäällistä helvettiä minulle. Ihan vain kaiken suhteen. Ikävöin niin kovasti rakastani, ihmisten ilkeys, unettomuus, ruokahaluttomuus.
Että hetken mietin jo tosissani että luovutan koiran ihmiselle jolla on sen hoitoon 110%nen
mahdollisuus. Minun pitää kuitenkin hoitaa ns. itseäni kerta toisensa jälkeen uudestaan.
Juuri kuin uskon että seison tukevasti kahdella jalalla niin joku katkera ihminen tulee ja
tiputtaa minut uudestaan maahan. Itsensä pystyyn nostamiseen ei yleensä kulu kuin päivä
tai korkeintaan kaksi. Mutta kun se on jotenkin sellainen loputon kierre. Joten toisinaan
miettii kannattaisko suosiolla jäädä sinne maahan makaamaan eikä turhaan nousta hetkeksi
pystyyn, kun kuitenkin tietää että kulman takana on jo uusi ihminen jonka päämäärä on
lynkata minut alas ja lujaa.
Soitin jopa eräälle ihmiselle ja tiedustelin ottaisiko hän Londonin itselleen. Hän olisi suostunut.
Oliko se sitten Londonin suloinen katse joka sen jätti tänne minun luokseni vai olisiko niin
että minulla on suunnaton halu näyttää että minä pystyn edes tähän.
Niin tai näin, koira on ja pysyy.. Eläimet eivät ole esineitä, niitä ei oteta ja sitten jätetä.
Tosin olin jo niin pohjalla ja niin maassa että meinasin antaa epäilijöille syytä osoittaa minua
jälleen kerran syyttävällä sormella.

Nyt olen edes toisinaan lukittuna kotiini ihan vain Londoninkin takia.
Voisin sanoa että ilman Londonia olisin täysipäiväinen alkoholisti todennäköisesti nyt.
Mutta onneksi keskellä viikkoa ei enää tuoppia nosteta ja jalkaa tampata.
Olen siis vähentänyt alkoholin käyttöä suunnattomasti siitä mitä se oli esimerkiksi.
heti talosta poistumisen jälkeen.

Kaikella siispä on tarkoituksensa. Ehkä hän oli minun pelastava enkelini.

Londoni kuitenkin syntyi vain muutaman päivän päästä siitä kuin minä olin astunut kivenlahdessa
sijaitsevaan suljettuun ympäristöön. Ja mikä hassuinta ..Londonin kodista bb-talolle oli
vain noin. 500 metriä. Kyllä. Olen taikauskoinen.

Ensimmäisenä.. Olette lukeneet asioita, jotka julkaistiin ilman että minulta kysyttiin minkäänlaista lausuntoa asiaan. Kumoan siis kaikki väitteet joidenka mukaan olisin lyönyt nyrkillä ketään.
Asiat paisutellaan ja kirjoitetaan niin että niistä saadaan muka meheviä uutisointeja.
..Ja varsinkin kun taustalla on se seikka jonka vuoksi minut poistettiin big brother talosta, niin
tämähän oli varsinainen uutispommi suomalaisten keskuudessa ja vieläpä heti maanantai aamuna.

Olen asiasta antanut jo muutamia lausuntoja:
http://viihde.mtv3.fi/uutiset/televisio.shtml/793116?big_brother
Kuten tuon. Se toki meni kuitenkin ohitse ilmeisen monelta, vaikka siinä se koko totuus seisoo.

Minua on turha tuomita ihmisten älyttömistä kommentoinneista eri lehdistöille.
Varsinkaan kun tapahtuneesta ei ole todisteena edes valokuvia antaa medialle, on vain
yhden ..ehkä kahden ihmisen lausunto? Ja nämä ihmiset yhdessä voivat päättää mitä sanotaan
ja mitä ei sanota lehdille. Ja siitä sitten ehkä saa pienen summan rahaa ja kaikki on tyytyväisiä?
Paitsi minä. Sillä ainoa uhri tässä jutussa on jälleen kerran minä.
On kuitenkin kyse minusta ja minun maineestani.

En olisi asiaa koskaan kommentoinut ellei se olisi saanut aikaan niin valtavaa hulinaa tuolla ympäri
nettiä.. Mutta tänään itseasiassa ensimmäistä kertaa tajusin miten raakaa peli on.
Soitin eräällekkin toimittajalle, joka vain tokaisi ettei tarvitse minun lausuntoani asiasta ..koska
ovat saaneet jo lausunnon ulkopuoliselta taholta.
Haloo?
Älkää ihmiset olko niin sinisilmäisiä asioiden suhteen. Kaikki painettu ei aina pidä ihan sana tarkasti paikkaansa.

Minä ja ystäväni selvitimme tosiaan omia asioitamme baarissa. Tämän kaiken tietenkin todisti
useat silmäparit, kuten aina ..siihen vain on totuttava. Tilanteet kärjistyivät ja lauoimme asioita
toisillemme joita ainakin minä jossain määrin kadun tänä päivänä. Tilanne ei kuitenkaan ottanut
rauhottuakseen joten menetin malttini ja läimäisin (LÄIMÄISIN) ystävääni.
Minkä seurauksena syntyi varsinainen kahakka. Kukaan ei kuitenkaan koittanut käydä kimppuuni,
sisällä eikä ulkona (vaikka näin uutisoitiin). Ainoa ihminen jota tässä kohtaan pidäteltiin oli ystäväni.
Joka pääsi ihmisten otteesta irti.. ja tilannetta puitiin vielä hetken aikaa.
Osa seuruestaamme poistui paikalta, mistä riita oli alkujaankin saanut alkunsa.
Kuten lähes aina koitan lähteä baareista ennen valopilkkua, koska te hyvät baarikansalaiset
yleensä uhkailette minua siinä kohtaan illassa ja koitatte haastaa riitaa kanssani.
En kuitenkaan missään nimessä halua päättää baari iltojani väkivallalla ja kuten aina ..
edeellenkin vihaan väkivaltaa.
On paljon asioita nuoruudestani joita ette tiedä nyt, ettekä koskaan. Mutta sanottakoon niin
kun näkee ihmisten kuolevan ympärillään väkivaltaisesti, niin sitä alkaa pelkäämään tiettyjä
asioita. Ja tekee kaikkensa että tätä ei koskaan tapahtuisi enää.

Kyse oli / on meidän riidastamme. Ei teidän riidastanne. Me varmaan tulemme selvittämään välimme
ilman mediaa ja lukuisten ihmisten huomiota.
Joten älkää puuttuko asioihin joista ette tiedä mitään muutakuin median kirjoittamat jutut.
(joita minä en edes ollut vielä kerjennyt kumoamaan kun jo gallerianiakin oli täynnä lukuisia
vihaisia viestejä).
Antakaa edes asianomaisten ihmisten antaa lausunnot asiasta ennenkuin teette minkäänlaisia
päätöksiä. Jos teidän tehtävänä on edes tehdä minkäänlaisia päätöksiä asian suhteen.

http://www.hymy.fi/tasta-puhutaan/hakeudu-hoitoon-bb-niko

Häpeä, Niko!

Nikon toilailuista ravintolailtojen aikana on saatu lukea aikaisemminkin. Lähipiirin mukaan kiitettävästi ilolientä nappaava BB-tähti saattaa muuttua aggressiiviseksi viinaa saatuaan.

Hymy pitää Nikon toistuvaa käyttäytymistä sen verran huolestuttavana, että tarjoaa miehelle pääsyä hoitoon.

-Mikäli Niko ottaa yhteyttä Hymyn toimitukseen, järjestämme hänelle vihanhallintakurssin juttua vastaan, Hymyn toimitus viestittää Nikolle.

Jos tästä kaikesta voi edes jotain huumoria vetää on se edellinen kirjoitus ehdottomasti.
Ehkä sitten jos aikakausilehtien pitää kirjoittaa minulle viestit julkisesti omilla nettisivuillaan
niin tehdään me samalla tavalla.

"Hyvä on rakas hymy. Tehdään minusta juttu lehteenne ja passittakaa minut vihanhallintakurssille.
Näytänkö perseeni heti odotushuoneessa vaiko koko ryhmän edessä kun istumme pienessä
pyöreessä ringissä tuolien kanssa? Sehän tässä takana kuitenkin oli? Yksi bb-tyyppi jälleen
alasti kuukauden verran lehtihyllyssä ja sen jälkeen voikin sanoa bye bye kaikelle muulle.
Tosin ehdottaisin itse että passittaisitte minut vaikka hullujenhuoneelle, sinnehän minä ilmeisesti
kuulun. Maailmassa kun ei ole pahempia asioita kuin bb-niko ja hänen arvaamaton käytös."

Teidän huomio minua kohtaan sai minut käyttäytymään itsekeskeisesti, muista piittaamatta.
On hetken aikaa nättiä olla kaikkien huulilla, tietää että te haluatte vain enemmän ja enemmän
minusta. Ja minähän annoin sitä teille hetken aikaa. Nyt kuitenkin kaikkeen tähän väsyneenä
voin sanoa että olen maksanut ja maksan edelleenkin kovan hinnan kaikista sekoiluistani.
Tosin minun elämäni ei ole yhtään sen enempää mielenkiintoinen kuin sinunkaan. Minä vain
vastaan tekemisistäni koko kansan edessä, sinä kun pääset kuin koira veräjästä.

On totta että ihminen jaksaa vain tietyn määrän paskaa kerrallaan. Voin sanoa että se raja
täyttyi juuri tänään viimeistään minun kohdallani. Nyt toivon vapautta ja sitä että saan olla
ja toteuttaa itseäni juuri valitsemallani tiellä ilman ihmisten huomiota.

Olin kaksi yötä töissä su-ti ja nyt jo kolmas yö kun mä löydän itseni koneelta ja tv:n ääreltä
tähän aikaan yöstä. Yksinkertaisesti kun ei väsytä.
Niinkuin joku viisas minulle tänään mesessä heitti;
"Joo, unirytmin saa sekaisin muutamassa yössä, mutta sen takaisin saaminen vie viikon!"
Näin tässä sitten ilmeisesti tällä kertaa kävi, prkl.

Tosin viikonloppu tulossa ,joten turha kai edes koittaa rytmiä kuntoon. Tietää kuitenkin notkuvansa
hereillä ainakin baarien valopilkkuun asti. Huomenna (tänään perjantaina) kuitenkin olisi
tarkoitus olla juontohommissa baarissa, eli tällä kertaa baarista ei varmaan kontata ainakaan ulos.
Tää keikka nyt vaan on hieman epäselvyyksien runtelemana, koska sain itse siitä tiedon vasta
hieman yli vuorokausi sitten ja tarkkaa tietoa illan sisällöstä ei todellakaan ole? Joten en uskaltaisi
vielä lyödä mitään lukkoon että mistä minua voi perjantai yönä bongata. Vai onko vain X:llä
mahdollisuus bongata minut sinä yönä. Olinpa missä tahansa niin hän on kanssani.
Ihanaa. Viikonloppu hänen kanssaan.

Lauantaina suunnistetaan ehkä mun uuteen lemppari baariin. Ketään mainostamatta kyseessä
on vantaan uusi sedula. (tästä ei varmaan vielä ainakaan hoksannut?)
Yksinkertaisesti viime viikolla heidän dj:nsä sai minut ekstaasiin. Tai sitten kyseessä oli huumattu
paukku? Olo oli kuitenkin mahtava.
Lisäksi on ihanaa nähdä uusia kasvoja yöelämässä, sillä edelliset "lemppari baarit" on niin nähty.
Ja ne seinäruusut ..vuodesta toiseen samat. Toki kuuluin itsekkin niihin vuosikaudet, mutta
nyt viisastuneena meinaan olla jämähtämättä seinäruusuksi. Tai pitäisikö minun nimittää itseäni
seinärönsyliljaksi? rentunruusuksi?

Voisin myös kokeilla elokuvissa käymistä ilman ahdistuskohtauksia.
Vaikka tunnelma on leppoisa, mutta olen huomannut että "massamestoissa" koen todella
usein ahdistuneisuutta. Pitää heittää joku popcorni jumboastia päähänsä ja siihen silmäreijät.
Jakaa jotain flyereita ja väittää että tekee vaan jotain promoa.
(millaisia juttuja ihmiset luulevat lukevansa minun kirjoittamana kellon ollessa reippaasti jo
aamu viiden pinnassa?)

..Nyt voisin koittaa saada nikoLandiassa hieman unta ja kerätä voimia viikonlopuksi.
JA huomiseksi aamuksi milloin minun pitää tarttua imurin varteen. Ja kyllä. Se on harvinainen
näky näillä nurkilla. Ja sitten ois vielä nuo tiskitkin.. Vapaaehtoisia sisäkköjä?
Maksan palkan pimeästi. En todellakaan sovittuna maksupäivänä. Lisäksi tellien ja tessien
jälkeen homma kääntyy niin että sinä joudut maksamaan minulle.

Ja kyllä. Voit maksaa luonnossa.

Nimimerkillä: Unirytminsä se oikean takia menettänyt.
(ja puhe siis on deittiohjelman juonnoista, ei minun X:stä!)

Nyt minulla tosin on hyvä syy olla hereillä vielä tähän aikaan. Olen väsännyt kaikkea töihin
liittyviä asioita. Öiseen aikaanhan ne kattaa tehdä, muutenkin kun aivot aika narikassa.
No huomenna oikoluetaan sitten kaikki ja tsekataan että matkalaskut oikeasti lähtivät
oikeaan osoitteeseen! Lisäksi tänään alkoi projekti joka varmaan pitää minuakin jonkin verran
kiireisenä ..sillä aloin päivittämään minulle tehtyjä fanisivuja. Itse kuljettaisin niitä kuitenkin
jatkossa eteenpäin nimikkeellä "Kotisivut", mutta tosiaan paljon on ideoita.
Kannattaa olla kuulolla ja katseella!

Tänään sitten sain viimein käsiini se oikean työvuorot joten tulette ainakin vielä helmikuun
ajan näkemään minua ihan kiitettävästi öiseen aikaan subilla & mtv:llä.
Lähetykset löytyy tuolta minun ihkupoksistani, niin ei tarvitse erikseen kysellä joka päivä
"millo sua näkee se oikeessa?". Kätevää. Eikö vain?
Lisäksi lähden ensi kuussa jälleen Super Clubin mukana Korpilahdelle ja Kalajoelle.
Mahtavaa, sillä viime keikasta jäi todella mahtava fiilis. Lisäksi kummatkaan paikkakunnat eivät
ole ennestään tuttuja jotenka on aivan mahtista hieman avartaa matkailua ..vaikkakin ihan
vain täällä suomen sisällä. Mutta ehkä Kalajoki näyttää kyntensä ja päihittää paljon kohistun
thaimaan, phuketin. Todellakin toivotaan, en mä turhaa autossa useita tunteja istu.

Ja tottakai bileristeilyn merkeissä seilaillaan jälleen helmikuussakin.
Joten ellette mua tule tsekkaamaan vihkikappeliin niin kannattaa tulla katsomaan kun
Nykäsen Matti pistää jalkaa koreaksi. Voihan olla että siellä sitten draamantäyteinen
risteily on luvassa. Matti kun ei paljoa bb-homoista ja lesboista dikannu ja mopoaankin
polkis mielummin kuin Hennaa. Joten kierrä seiskan vippi kaukaa jos olet menossa mukana!

Helmikuussa taidan sitten olla kyseisen lehden vip sarjassakin kolmen jakson verran muutamien
repliikkien kanssa. Minä olen sitten se poika jolla on lyhyt mustatukka ja joka oli aivan paniikissa
niissä kuvauksissa. Vitsi olen nauranut itselleni ja sille omalle kuvalleni joka löytyy kyseisen
sarjan nettisivuilta. Mutta ellei ihminen pysty nauramaan omalle peilikuvalleen niin ei kannata
paljoa muidenkaan peilikuvista mielipiteitä kertoa. (nerous!)
Ihan vain jo ennakkoon varoitin. Murrrr.

Tuosta sarjasta kun nyt puhuin niin tulikin mieleeni top3 mitä olen kuullut lähiaikoina.

1. Sinut haluttaisiin näyttelemään salattuihin elämiin, mutta sinun tulisi pysyä lööpeistä pois!
(minä idiootti uskoin ja vannoin että minua ei tulla näkemään enään missään negatiivisessa
valossa. kyseessä kuitenkin oli joku mies joka huijasi minua ja minä menin ja annoin oman puhelinnumeroni tapaukselle!)

2. Sinulle halutaan antaa sponsoriauto, vaikka sinulla ei ole edes ajokorttia!
(minä idiootti uskoin ja vannoin että meinaan saada jonku myös sponsoroimaan minulle ajokortin.
mutta sitä ennen kaverini ajavat autolla ja minä istun kyydissä. yrityksenne tulee samaan mainosta enivei. kyseessä kuitenkin oli joku mies joka huijasi minua ja minä menin ja annoin oman puhelinnumeroni tapaukselle!)

3. Sinulle halutaan järjestää synttärit ruotsinlaivalla joka on vuokrattu yksityiskäyttöön!
(minä idiootti uskoin ja annoin artistitoiveeni, kerroin mielipiteeni siitä että olisihan elefanttikin
ihan kiva saada laivaan, mutta onnistuisiko se? tulisiko sinne kaikki suomen julkkikset?
kyseessä oli sitten tosiaan voicen poikien pilapuhelu. kiitos siitä heille.)

Joten jos asiat olisi niinkuin on sanottu. Niin olisin ajanut ilman korttia sponsoriautollani salkkareiden
kuvauspaikalta, länsiterminaalin pihalle ja lähetynyt risteilemään yksityiselle synttärijuhla
risteilylleni. Haha, olisipa se elämä oikeasti näin luxusta.

Vihdoinkin julkaistiin siispä niiden ihmisten naamat jotka tulevat koristamaan iltapäivälehtien
kansia seuraavat kuukaudet. Nimittäin tanssii tähtien kanssa kilpailijat.
Kysyin listan nähtyäni "Ketkä heistä olivatkaan ne tähdet ja ketkä tanssijoita?".
Pakko sanoa että oli meinaan listalla palttiarallaa noin puolet sellaisia nimiä etten ollut koskaan
edes kuullut. Tällä hetkellä odoton kyllä enemmänkin itse vappua sinne ruudulle, kuin niitä
tanssijoita. Tosin meinaan liputtaa kim heroldin puolesta, ihan vain siksi että tiesin sen
nimeltä ja ulkonäöltä. Ja onhan se aika ..KP.
Tosin voihan olla että tää on taas narsistisen pikku paskan mielipide ..kansa kun olisi minut siellä
halunnut nähdä, mutta toisin kävi. Nojoo, tiesinhän minä kokoajan että niin ei tule käymään.
Mutta jotku jaksoivat kyllä vielä eiliseen päivään asti udella minulta.
"Ootko ttk:ssa? Kun viihdeuutiset kirjoitti niin jokunen aika sitten<3" haha:D

..Mutta meinaan tanssia mukana täältä kotisohvalta käsin. Mutta tosin jos mukana on yksikin
"Kanki-Kaikkonen" niin lupaan oikeasti hävittää telkkarini. Enhän minä edes maksa lupamaksuja
joten tekisin kai Ylelle palveluksen.
Tulevat euroviisutkin voi kai katsoa livenä dtm:ssä. Joten en kai minä mitään menettäisi?

Tulevana viikonloppuna sitten nautitaan jälleen X:n tapaamisesta ja siitä kaikesta mitä se
vierailu tuokaan tullessaan ;) Multimediaviestit vaihtuvat tositoimiin. Odotan ja paljon!
Lisäksi tulemme laittamaan hieman kapulaa rattaisiin sen asunnonhaku jutun tiimoilta.
Mistä sitä itsensä löytääkään kuukauden,kahden päästä ja kenen kanssa. Sitä me kysymme?
Nopea tempoinen elämä kun tuntuu tällä hetkellä olevan se avainsana. Mitä sitä siispä miettimään
ja murehtimaan. Mikään ei kuitenkaan koskaan ole lopullista ..vaikka sitä niin toivoisi.

110% mukana kaikessa!

Viime viikolla oli fiilis että ranteet auki.
Kaukosuhteet ovat hanurista ja nyt puhuu allekirjoittanut.
Muuten kaikki oli ok, mutta se ikävä ja se ihmisten ainainen minun elämäni murehtiminen ja
märehtiminen ja sillä mässäily. Huhu.
Se veti minut viimein siihen mukaansa sitten. Että hetken mietin itsekkin "mitä tässä tapahtuu?".
Vaikka en saisi missään kohtaan ottaa ihmisten sanomisista ja tekemisistä itseeni,
koska sillä reissulla hukkaan vain itseni ja omat ajatukseni.
On kuitenkin vaikeaa kamppailla sitä vastaan etteikö muka koskaan loggaisi joihinkin keskustelu-
palstoille katsomaan mitä ihmiset puhuvat ja miettivät SINUSTA ja SINUN elämästäsi.
Tässä asiassa kuitenkin oli kyse henkilön X:n parhaasta kaverista.
On pelottavaa jos lähipiiri kyseenalaistaa ja tuomitsee ja koittaa erottaa.
Onneksi minun ystäväni ovat antaneet kaikille teoilleni siunauksensa.

Nyt kuitenkin lukuiset puhelinkeskustelut jotka ovat päättyneet ilmiömäiseen huutamiseen ja
asioiden paisutteluun. Minun puoleltani valitettavasti. Ovat vaihtuneet K-18 multimediaviesteihin.
Oikeasti tässä saattaa olla kaukosuhteeni pelastus. Mahtavaa.
Miten yksi ..sellainen kuva ja ..sellainen tekstinpätkä voi saada ihmisen niin mielettömään vireeseen
että huhu?
Tämä päivä on ollut kyllä sellaista fantasioimista periaatteessa.. Onhan ne asiat livenäkin toki
tapahtuneet, mutta nyt välissä on hieman yli 200 kilometriä ja voin sanoa että sen toisen
kosketuksen kyllä tuntee ihollaan jos niin vain haluaa ;)
Ainoa ongelma jos hänen tai minun puhelin joskus häviäisi olisin niin menettänyt viimeistään
naamani. Ja te yöunenne! :D

Nyt multimedian huuma vaihtui jälleen median huumaan ja heräsinkin uuteen päivään erään
toimittajan herätyksellä.
Kysymys "Mitäs kuuluu?" sai karvani nousemaan pystyyn, sillä tiesin minkä asian tiimoilta liikenteessä oltiin. Maanantaina yleensä meinaan puidaan menneen viikonlopun rientoja.
"Kun me saimme tälläisen ja tuollaisen vinkkaamisen!" -seuraa jatkoa ..
Ymmärrän että tämä on heidän työtään, enkä heitä siitä moitikkaan mitenkään.
Itseasiassa en olisi koskaan uskonut että voisin tykätä toimittajista, mutta näinkin on käynyt.
Mutta joukkoon mahtuu myöskin monta mulkkua.
Toisinaan tuntuu että haastattelijat luulevat olevansa suurempia tapauksia kuin itse haastateltavat.
Yleensä näissä tilanteissa on parempi ottaa vittumainen asenne ja näpäyttää hieman takaisin.
On kuitenkin selvää että nämä edustajat tulevat kirjoittamaan juuri sellaisen jutun kun he haluavat,
ei sellaista juttua minkä sinä heille haluaisit antaa.

Tosiaan pizzan nauttiminen ei tällä kertaa ollut mahdollista itse pizzeriassa, vaan minut heitettiin
jopa ennen tilaukseni saapumista ulos ja kyllä kovin ottein.
Syy ei toki ollut tälläkään kertaa minussa vaan naapuripöydän kusipäissä joille pizzan lisämauste
taisi olla minun koskettelu ja härnääminen.
Säälittävää, olisivat ottaneet vaikka tuplajuuston pizzoihinsa ja tukehtuneet niihin ennen minun
saapumista paikalle.
Mutta onkai helpompi heittää minut ulos kuin pöydällistä kusipäitä joissa vika tällä kertaa oli.
Voin sanoa että seuraavalla kerralla meen tonne raflaan ja nappaan sen pizzauunin himaani ja
teen siellä pizzan. Sori, jäitte työttömiksi.

Lauantai menikin sitten jo paljon iloisimmissa merkeissä.
Eli viihteellä oltiin koko viikonloppu, pitkästä aikaa.
Se saattoi olla ihan oiva veto sillä tällä hetkellä olen täynnä energiaa ja mahtavaa oloa!
On ihanaa olla viikonloput myös joskus ihan kokonaan vapaana.
Toki edelleenkin jokainen ilta baareissa on pahaksi minulle, sillä ilman välikohtauksia ei olla
varmaan kertaakaan vältytty.
Niinpä meinaankin julistaa itseni raittiiksi. Mutta vasta hetken kuluttua ..koska en halua mennä
massan mukana ja olla jollain yliarvostetulla tipattomalla tammikuulla.
Meinaan viettää humalattoman helmikuun. Ok, tiedän etten pysty tähän.
Mutta lupaan että helmikuun aikana minusta ei tulla lukemaan ainuttakaan paskajuttua.

Taidan keskittyä siispä kaukosuhteeseeni ja multimediaviestien ihmeelliseen maailmaan.
Seuraavaksi voisinkin kuvata sitten kotivideon, johan mä tuon chihuahuankin hommasin.
Joten tää Hilton jatkaa sekoiluaan, mutta aivan toisissa merkeissä!