Hän vaeltaa läpi kaupungin
hän silmin pimein etsii, ei löydä vain.
Kun ruumiinsa on tulessa
hän kekäleitä kasaa syliinsä.
Ja polte, joka sieluansa korventaa
se on vain, vain rakkaus
se on vain, vain rakkaus.
Hän kuuntelee vain varjoja
ja nälkänsä hän unelmillaan sammuttaa.
Jos kaipaus on myrkkyä
hän pimeydestä siihen sukeltaa.
Ja polte, joka sieluansa korventaa
se on vain, vain rakkaus
se on vain, vain rakkaus.