IRC-Galleria

Välillä elämä on kuin leijjuisi pehmeiden pilvien päällä ja tanssisi ruusujen seassa, sitten kun on alkanut siihen tottua niin putoaa korkealta ja satuttaa itsensä. joskus on hetkiä kun kaikki kaatuu päälle ja kun on luullut tehneesä päätöksen, mikä helpottaa elämää ja ottaa taakan pois niin asiat vain pahenevat ja ihmiset ahdistavat olon, tekisi mieli vain olla yksin ja heittää puhelimen kaivoon ja vetäytyä pois paikasta missä on ihmisiä... ainakaan miehiä jotka tekevät elämästä välillä vaikean. joinain hetkinä taas tippuu niin korkealta, että voisi lähteä täältä ja rentoutua ikuisesti. sitten ajattelee perhettä ja sen tärkeyttä, kavereita ja niiden tukea...