Jäljet
Jäljet antavat kertoman,
jota ei tahdo kuuluttaa.
Naamiot peittävät sen,
mitä ei tahdo näyttää.
Mutta yksi on varmaa:
kaikki on harhaa.
Sumuinen maailmani
kyyneleet silmissäni
päänsärkyä täynnä oon korviani myöten
huumaantunut olo sisälläni
kova kipu vatsassani
suuri pala mun kurkkussani
pettynyt olo on vienyt sieluni
syytökseni perättömimmät
tavoittamattomuuteni todellisin
pelko ahdistavin
tapa minut
Saastainen paha
saastainen lima peitteenä
minun likaisen ruumiini
tuskanhuutona yössä
verisinä ajatuksina vaeltavana
minun tunteideni sirpaleet
särkemässäni peilissä
itseinhoa täynnä
oma rintakehäni poksahtamassa
ja huutoni karjumassa tuskaansa
ja rintakehäni poksauttamassa minut
olen paha ihminen
Tuhat
saanko repiä rintaani tuhat haavaa,
vetää puukolla pentagrammin ihooni
ja manata itseni helvettiin?
saanko kirjoittaa tuhat kertaa 666,
värjätä tukkani mustaksi
ja rikkoa kirkastavat lasini?
sillä täällä on vain tuhat sanaa,
jotka eivät kerro elämästämme,
vaan siitä kuinka kaikki tapahtuu
-.