IRC-Galleria

Kuljen läpi sielujen,
astelen läpi muistojen.
Näen rauniot tuhkaan hautautuneet,
huomaan valonkin jo kuihtuneen.

Eilinen on ohitsesi mennyt,
eikä huominenkaan voi sinua koskettaa.
Suru sielusi lienee niellyt,
onnen hylkäämänä tyhjyydessä vaeltaa.

Silmät nukkuu,
ääni hiljaisuuteen hukkuu.
Muurit murtuneet
tuhkaksi hajonneet.

Ja siellä kaiken keskellä,
olet sinä, yksin ja orpona.
Kaksinkerroin käpertyneenä,
halaat omaa pahaa oloa.

Eilinen on ohitse nyt,
eikä huominen voi mietä koskettaa.
Suru sielusi yksinäisyyteen syössyt,
sirpaleina pimeydessä asustaa.

En sinua voinut suojella
siltä kamalalta kärsimykseltä.
En sinua voinut huomata,
kun pyysit huutaen apua.

Huominen ei voi meitä koskettaa,
sillä toinen surullinen sielu tyhjyydessä vaeltaa.