Ei yhtään tähteä taivaalla, ei hopeassaan väiky kuu.
Yössä leijailee sointuja, kaipaus silmistä heijastuu.
Nuori poika kitaraa näppäilee, sormet kieliä hyväillen.
Mustat hiukset valahtaneet silmille jotka katsoo läpi kyynelten.
Hänellä ei oo yhtään ystävää joka tietäis ja auttaa vois.
Ei kukaan tahdo välittää... kuka hymyn pienen hälle sois?
Ei katsoa osaa enää sydämellä, menettänyt uskon ihmisiin.
Kun ympärilleen katselee silmillä, näkee ihmisjoukon niin tiiviin.
Ei sijaa hänelle oo missään, kaikki paikat jo täytetty on.
Ei sydämessä tilaa ole kellään, hän yksinäisyyden vanki on.
Samat kädet, jotka kieliä hyväilee, nyt veitseen takertuu.
Veri valuu, haava syvenee, surullisena katselee kuu.>