IRC-Galleria

Ei yhtään tähteä taivaalla, ei hopeassaan väiky kuu.
Yössä leijailee sointuja, kaipaus silmistä heijastuu.

Nuori poika kitaraa näppäilee, sormet kieliä hyväillen.
Mustat hiukset valahtaneet silmille jotka katsoo läpi kyynelten.

Hänellä ei oo yhtään ystävää joka tietäis ja auttaa vois.
Ei kukaan tahdo välittää... kuka hymyn pienen hälle sois?

Ei katsoa osaa enää sydämellä, menettänyt uskon ihmisiin.
Kun ympärilleen katselee silmillä, näkee ihmisjoukon niin tiiviin.

Ei sijaa hänelle oo missään, kaikki paikat jo täytetty on.
Ei sydämessä tilaa ole kellään, hän yksinäisyyden vanki on.

Samat kädet, jotka kieliä hyväilee, nyt veitseen takertuu.
Veri valuu, haava syvenee, surullisena katselee kuu.>

Syvä hiljaisuus kaikuu korviini,
kipeämmin koskee kuin huuto loputon.
Muistan, kuinka otit käteni omiisi,
Katseesi oli tumma, tutkimaton.

Miksi en huomannut aiemmin,
Sun kaukana olevan niin.
Ois pitänyt katsoa tarkemmin,
Mut uppouduin haaveisiin.

Kaipaus täyttää huoneeni,
Se kasvoistas muistuttaa.
Hiljaisuus huutaa korvaani:
"Lähde kuulle laulamaan."

"Tule, sisareni, pieni tyttö,
Tule lauman mukaan juoksemaan."
Niin yksinäinen ja kylmä on yö,
Joka saa pimeään luottamaan.

Mutta nyt on vapaus poissa,
Sillä luulin tuntevani itseni.
Tuuli kuiskii metsän puissa,
Ja lohduttaa mua sen ääni.

Kuin kuiskaus tuuleen,
Henkäys muistoista, saa
Kyyneleet silmiini kihoamaan.
Tule kotiin, ne sanovat.
Tule kotiin nukkumaan.>

Sanoit ettet pelkää menetystä..
Minun menetystäni.
Sanoit ettet halua menettää..
Minua.

Silti helposti kestäisit sen?
Ottaisit sen vastaan,
Hymyilisit läpi kyynelten,
Ja sanoisit "Hymyillään kun tavataan"?

MIKSI!

Mitä minä olen sinulle?
Jos menetykseni ei olisi sinulle mitään...
Kuuluuko sydämesi minulle?
Jos eromme voisit ilman kyyneleitä selvittää...

Eromme tappaisi minut,
Veisi sydämeni kylmään hautaan..
Entä sinut!
Sinäkö vain jatkaisit matkaa?>

Usko, toivo, rakkaus
Suurin niistä on rakkaus

Mihin minä uskon?
Uskon tuleen ja veteen
Uskon maahan ja ilmaan
Uskon elämään...
En usko kuolemaan

Mitä minä toivon?
Toivon rakkautta
Toivon puhtautta
Toivon hyvää elämää..
Tulenko sen näkemään?

Mitä minä rakastan?
Rakastan erästä
Rakastan ihmistä
Rakastan elämää..
RAKASTAN KUOLEMAA

Tyttö ja poika
Iltatuulen tuomat
Kallioilla seisovat
Rotko heidät erottaa

Tyttö itkee
Poika hymyilee
"Älä jätä minua!"
"Selviydyt kyllä."

Hymyilee...
Lävitse kyynelten.
Pisaroiden, joita tyttö ei näe.
Hän näkee kaukaa vain hymyn.

"Kuolen jos jätät minut!"
"Näin on paras."
Poika kääntyy
Kävelee pois

Kävelee pois.

Kuulee äkkiä huudon
Juoksee takaisin kielekkeelle
Näkee tytön silmät
Koko ajan lähempänä jokea.

Silmät täynnä tuskaa
Täynnä rakkautta
Surua, vihaa, kaipausta
Ymmärtämättömyyttä.

Molempien silmät
Siniset kuin taivas
Vihreät kuin lehväkatto
Harmaat kuin jää

"Minä rakastan sinua!"

Yhtäaikaa lausutut sanat eivät auta ketään.>

Säkenöivän kaunis,
kuin sinä.

Jokainen nurkka tarkkaan hiottu,
sileä,
tasainen,
Niin ihanan terävä.

Tunnustelen ja katselen kaunista murikkaa.
mietin,

”miksi en ole kaunis?”

"laiha ja suosittu?”

”miksi synnyin?”

”mikä on syyni elää?”

Tahdon kuolla,
kuolla pois.
Päästä pois tästä helvetistä,
pois ivallisista katseista,
naurusta selkäni takana.

Viillän rannettani,
ja katson pulppuavaa verta,
tummanpunaista.

Viimeinkin,
pääsen pois täältä.

Hyvästi perhe,
hyvästi ystävät,
hyvästi koko maailma.

Goodbye.

Lumihiutaleet tanssivat.

Makaan sängylläni
Liian heikkona
Liikahtamaankaan

Valkeaa kaikkialla.

Valkeat seinät, katto, lattia
Valkea yöpuku, valkea iho
Valkeat lakanat, valkea tyyny
Muistuttaa liikaa sairaalan huoneita

Kyyneleet virtaavat kasvoillani
Yritän nousta
Mutta olen liian heikko
En pysty liikahtamaankaan.

Huudan, mutta ääntä ei tule
Liian heikko
Huudan ääneti, mutta tuska ei vähene
Liian heikko

Lumihiutaleet...

Ei kai niitä satu, kun ne osuvat maahan?

Osa putoaa suoraan maahan
Osa tarttuu tuuleen
Pysähtyy ikkunani eteen
Ja vilkuttaa

Vaikka tiedän, etten saisi
Nostan käteni ja vilkutan takaisin
Lumihiutaleet hymyilevät
Ja putoavat sitten tuulesta

Suljen silmäni
Kyyneleet virtaavat yhä, kun nukahdan
Mutta uneni ovat rauhallisia...

Uneksin lumihiutaleista.

Eihän teihin satu, kun osutte maahan?

Ja ehkä jonain päivänä... olen tarpeeksi vahva nousemaan

Ja tanssimaan niiden kanssa.>

Katson aavaa merta,
miettien:
”Haluanko tätä elämältäni?”
”Onko elämä vain tuskaa?”

Aallot hivelevät varpaitani,
ja näen jossain kalan haukkaavan happea.

Kastan jalkateräni veteen,
miellyttävän lämpimään veteen.
Tunnustelen varpaillani saasteetonta, puhdasta vettä
ja huomaan;
vesi kannattelee minua.

Katson väreilevää vedenpintaa,
laineita,
jotka muuttuvat kauempana merellä suuremmiksi aalloiksi.
Lähden kävelemään kohti vastarantaa.

Aurinko porottaa yläpuolellani,
ja hymyilen.
"Tiesin että minusta on siihen.”

Yhtäkkiä,
Aurinko siirtyy pilven taa.
Hitaasti,
jalkani alkavat vajota syvään mustaan veteen.

Kaulaani myöten pyristelen veden pinnalla,
kuin kärpänen sähkölätkässä.
Nielen paljon tuota öljyistä,
myrkytettyä vettä.

Suljen silmäni
ja saan rauhan.

Jos tämä on se asia mitä Jumala tahtoo,
niin olkoon sitten niin.

Hyvästi,
Ikuisesti.

Makaan aloillani tulivirtojen pyyhkiessä kehoani
Ensin toisesta, sitten toisesta suunnasta hyökäten
Tietäen, ettei toivoa ole
Minkä suunnan sitten valitsenkin, se on väärä

Rakkaus? Ketä rakastankaan?
Rakastanko itseäni? En todellakaan
Rakastanko rakkaintani? Tiedä en....
Rakastanko ystävääni? Luultavasti

Kaikki tulivirrat hyökkäävät kimppuuni
Ne kalvavat, repivät, polttavat ja tuhoavat
Pureutuvat luuytimeen asti
Vain saadakseen kivun tuntumaan hieman pahemmalta

Perhe? Ketkä ovatkaan perheeni?
Isä? Oletko perheenjäsen? Ehkä joskus olit
Äiti? Kuulutko perheeseeni? Tiedä en...
Veljeni? Rakastanko teitä verisitein? Luultavimmin

Tuli on kylmää ja kuumaa ja saa minut voimaan pahoin
Ja sen jäädyttäessä vertani tuhkaksi
Tiedän, ettei toivoa ole
Tuhkani tulee varisemaan ikuisesti pimeydessä

Yksin? Olenko aina ollut yksin? Vapaus...
Ainoa ystäväni, ainoa rakastajani. Ainoa tuhoni.
Rakkaus? Mitä se on? En tunne sanaa.
En tunne itseänikään.

Tuli polttaa minua, sitoo minut pimeyteen
Tuli, jota jää ja vesi ei tuhoa, ei vähennä
Kuka voisi tulen kahleet katkoa
Minut vapauttaa?

Ei kukaan.

Miksi haluaisit, vapaus?>

Vanhemmaksi,
varmemmaksi ihmiseksi,
vaikea on kasvaa.

Miksi?
Kysyn vain miksi?
Ilmeisesti on vain pakko,
luovuttaa

Aikuiseksi?
pakotettuna,
ahdistettuna,
aikaan?

Vain yhden ihmisen vuoksi,
paljon vaivaa,
Muuttaa itsensä erilaiseksi.

Nurkassa yksin itkien,
tiedän.
Rakkaus on petollista,
satuttavaa.

Älkää rikkoko minua!
repikö kahti
ja tappako oikeaa itseäni.

En palaa ehkä koskaan.