IRC-Galleria

Siinä hän taas istui,
hieroi käsiään yhteen ja lauloi jotain kaunista.
Monena ilta olin hänet nähnyt,
hän oli aina samassa paikassa

Päällä hänellä oli risainen takki,
päässä kirkkaanpunainen villalakki.

Katsoin häntä joka ilta silmiin,
hän hymyili minulle.
Hän ei ojentanut kättään,
pyytääksen rahaa ruokaa.

Kätensä hän kuitenkin ojensi,
ja antoi minun katsoa sisälleen.

Kadunkulma oli eräänä iltana tyhjä,
kiersin korttelin uudelleen, mutta hän ei ollut siellä.
Kävin kotona ja palasin takaisin,
nyt hän oli palannut.

"Anteeksi että olen myöhässä", nainen sanoi.
Hymyilin hänelle ja jatkoin matkaani.

Monen päivän ajan vain menin ohitse,
katsoin häntä ja palasin kotiin.

Yhtenä ilta pysähdyin ja kysyin häneltä miksi hän oli minulle niin ystävällinen vaikken ole antanut rahaa.

"En minä rahaa tarvitse, minun on hyvä olla, minulla on kaikki. Minulla on lämmin ja ystäviä ympärilläni, kuten sinä."

Kumarruin naisen puoleen ja halasin häntä, vasta silloin tunsin kuinka lämmin ja elämänmyönteinen tämä nainen oli.

"Miten sinä jaksat joka ilta tulla tänne? Missä sinä nukut? Missä asut?", kysyin.

Nainen katsoi minua silmiin ja hymyili kyynel silmissä.

"Rakkaus saa minua tulemaan, minun kotini on kaikkialla, minä nukun rakkaudessa."

Silmäni kostuivat tuon herttaisen naisen vastauksesta ja pyysin häntä tulemaan kotiini, tarjosin hänelle lämmintä ruokaa ja lämmintä yösijaa.

Nainen kieltäytyi, mutta toivoi etten unohtaisi häntä vaan kävisin joskus vielä katsomasa häntä.

Sen lupasin. Hän oli antanut minulle uudenlaisen näkemyksen elämään.

Elämän ei tarvitse aina olla rahallisesti rikasta, riittää kun on rakkautta ja lämpöä, halu elää, aivan kuten tällä naisella.>

Hymyilin tänään sinulle,
ja vastasit siihen.

Katsoin taaksepäin kun menit ohitseni,
sinäkin vilkaisit.
Pysähdyin ja mietin hetken mitä tekisin,
juoksin perääsi ja moikkasin.

Hymysi oli niin kaunis,
etten tienny mitä sanoisin.
Seisoin edessäni kuin joku tyhmä,
niin ainakin luulin että ajattelit.

Sinä katsoit hetken aikaa minua silmiin,
hymyilit, sanoit hei ja esittelit itsesi.
En tarttunut käteesi, vaan halasin sinua,
halasin kuin vanhaa tuttua.

Uskalsin pyytää numeroasi,
ja lupasin että ottaisin yhteyttä.
Illalla jo kirjoitin, kuinka onnellinen olen,
sinä vastasit ja kiitit halauksesta.

Aamulla näin sinut jälleen,
kävimme juomassa kupin kahvia, ja vietimme aikaa.
Kului monta tuntia seurassasi,
koskaan ei ole ollut niin hauskaa.

Onneksi tämä ei ole unta,
vaan totta, sinusta haaveilen,
sinut minä sain.

Jos huomista ei tulekkaan,
en voi sanoa kuinka kaipasin,
en voi sanoa kuinka halusin,
et voi tuntea kuinka kosketin.
Jos huomista ei tulekkaan,
ei ole minulla enää mitään.

Jääkö minulle edes muistoja,
jos en huomista kohtaa?

Jääkö minulle enää haluja -
elää tätä elämääni yksin.
Jos sinua ei olisikaan.

Tunnen vielä kosketuksesi,
tunnen vielä suudelmasi,
tunnen vielä halusi,
tunnen vielä katseesi.

Tunnenko enää näitäkään,
jos ei sitä huomista olisikaan?>

Koska helvetissä mä voin olla varma,
että sä rakastat mua,
tai että sä edes tykkäät musta?

Voisitko sä edes joskus edes katsoa mua päin,
avaisitko edes joskus oven mulle?
Miksi sun täytyy vaan olla niin kuin mua ei ois,
täytyykö munkin unohtaa sut?

Onko sun pakko aina nälviä ja puhua musta pahaa,
vaikka oikeesti tunnetkin ihan jotain muuta.
Miksi sä teen niin?

Koska mä en ole sulle koskaan sanonut mitään sellaista jota sä sanot musta,
niin miksi teet niin?
Haluatko sä vaan osottaa että oot kovis,
vaikka mä tiedän että et ole.

Sähän rakastat kaikkea hempeetä,
sä rakastat romanttisia hetkiä.
Yksikin ilta tulit elokuvista ja itkit,
miksi teit niin jos kerta olet kovis?

Eilen kun lähetin sulle tekstiviestin jossa kerroin mitä tunnen,
niin et sä siihen vastannut, tai olisit vastannut mutta olit kaverisi kanssa yhdessä ja nauroitte mulle,
kyllä mä sen tiedän.

Koulussa kuitenkin salaa hymyilit mulle,
se tuntui hyvältä koska tiedän mitä oikeasti ajattelet.
Sä et vaan halua menettää mainettas koulun kovimpanan kimmana.
Ehkä ymmärrän sua,
mutta enemmän ymmärtäisin jos sanoisit tunteesi.

Ehkä joskus säkin huomaat millainen todellisuudessa olet,
kaikki muut sen jo on huomanneet.
Mä kuitenkin haluan sut vaikka et olisikaan kovis,
koska en ole itsekään,
en kuitenkan ole mikään nössökään.

Mä vaan pyydän,
että sä lähettäisit jonkun viestin mulle ja kerrot kuinka paljon sä oikeasti välität,
jos välität.

Sä kuitenkin kiusaat mua koska pidät musta,
moni sen on huomannut, ja ehkä joskus säkin sen huomaat.

En tiedä vielä mitä tuntisin, tai miettisin,
olemme kuitenkin tunteneet toisemme jo kauan,
silti niin lyhen ajan.
Ensimmäinen halauksesi ja kosketuksesi osoitti,
että tästä voi syntyä jotain,
kuitenkin niin lyhyt aika kuin se halaus,
ei voinut kertoa että tapaisimme uudelleen.
Mutta nyt istumme tässä taas lähekkäin voin olla jo varma,
että jotain se merkitsi.

En tiedä mitä mietin, en osaa sanoa sitä ääneen,
kun katson nauravia silmiäsi ja pehmeitä huuliasi,
tiedän vain etten voi miettiä muuta.
Suudelmasi on jotain aivan sanattoman kaunista,
ja halauksesi niin pehmeää ja viatonta.

Osaankohan koskaan rakastaa sinunalistasi naista,
osaankohan antaa sinulle sitä hellyyttä ja läheisyyttä jota kumpikin haemme,
en ehkä voi miettiä enää kauaa,
koska tiedän jo vastauksen,
osaan minä, haluan minä.

Molemmat olemme aiemmin kokeneet suurta tuskaa,
jota en sinulle aio tuottaa, puhuisin niistä mielelläni,
mutta se on vaikeaa, liian vaikeaa, ehkä yhdessä voimme jakaa tuon kaiken ja puhua siitä.

Kerroit ettei kukaan ole koskaan sinulle ostanut ruusua,
sitä ei minullakaan ole nut mukana, mutta saat sen jos haluat, koska sinä olet useamma nkuin yhden ruusun arvoinen,
ruusut annan kuitenkin yksi kerrallaan, koska en halua hukuttaa sinua niihin,
vaan yksi ruusu kertoo kuinka paljon oikeasti sinusta välitän.

Jos joskus näen silmissäsi kyyneleen,
toivoisin ettei se johdu minusta, tai mitä olen tehnyt.
Jos kuitenkin on niin, toivon että kyynel olisi onnesta,
jota sinulla on, eikä siitä kaikesta helvetistä jota sinun niskaasi on liikaa heitetty.

Kun silloin lupasin että kirjoitan sinulle runon niin se oli uskomattoman vaikeaa tietää mistä sen tekisin,
jo runoni nimi ihuna kertoo vai nsinusta ja siitä millainen sinä olet,
onko tämä sitten runo edes vai jotain aivan muuta, sitä en tiedä.

Tämä on kuintekin sinulle, hyvälle ystävälle, sinulle jota kaipaan, josta saan seuraa.>

Hän oli vihainen maailmalle
Joka piti häntä outona tapauksena

Hän oli vihainen vanhemmille
Jotka eivät koskaan oppineet hyväksymään häntä

Hän oli vihainen poikaystävälle
Joka piti häntä halpana tavarana

Hän oli vihainen ystäville
Jotka valehtelivat ja pettivät mielensä mukaan

Hän oli vihainen itselleen
Koska oli antanut sen tapahtua

Eräänä yönä
Hän ei enää jaksanut
Meni veitsilaatikolle
Vessan perälle
Vetäisi ensimmäisen viillon
Johon kaikki loppui hiljaisuudessa

Äidin pesemät valkopyykki
Värjäytyi punaisella nesteellä

Jonka oli vuodattanut viattoman vainoharhainen mieli

Nyt ei ollut enää muuta paikkaa jäljellä
Kuin epäuskoisen nurkka helvetissä

Ja siellä on Hän vieläkin
Odottaa elämänsä pilanneita ihmisiä seuraksi

Mieli kostosta katkerana.

Typerä tyttö
Et tajunnut ajoissa
Missä päin sataa nauloja
Hakaneuloja käärepapereineen
Astuit suoraan tulilinjalle

Niele kaikki paloittelematta
Ammu sydämeni hautakiveen
Sillä karu totuus ei koskaan uskonut sinua

Vaikkemme olleet koskaan tavanneet
Sinä esittelit meidät rumalla tavalla
Ilmestyit elämääni likaisella tempulla

Elä katumusta onnellisena
Vaikka minä tähtään päähäsi aseella
Ei se luoti sinua satuta
Yhtä paljon kuin tekosi minua

Päästäthän katkerasta lihastani irti
Älä silti kadu viimeisintä virhettäsi
Ehkä se kertoi sinulle totuuden itsestäsi
Anteeksianto evätty tunnottomalta sielulta

Vatkatuneet aivoni lilluvat liemessään
Ja kermainen oksennus purkautuu
Toffeekuorrute kaulallani
Sai sinut kokeilemaan kaikkia makuja

Silitän hentoja muistojamme
Kirpeitä sadepisaroita polttamaan ruumistasi
Hengetön ilmeesi on itse viattomuus
Minä olen se jonka pitäisi olla nimetön

Pitsini mädääntyy päälleni
Mekkoni silkki syöpyy ihollesi

Sinun olisi pitänyt kuolla kiroukseesi
Minkä sait minun koskettamisestani
Rukous vain päinvastainen toive
Uhraus sille joka uskalsi haluta

Muista ikuisesti mitä nielin
Kuule ivanauruni uniesi taakse
Nuken satuttaminen ei ole rikos
Vaikkei sitä tuomitakkaan
Koska hän tuomitsee omakätisesti

murhaa sydämeni uudestaan

Sitähän sinä halusit
Muttet kertonut minulle

murhaa sydämeni uudestaan

Älä anna sääliä
Minähän en mene rikki

murhaa sydämeni uudestaan

Olenhan kaunein huora
Jonka olet ikinä tavannut

Saat mielisairaankin näyttämään terveeltä
Pura vihaasi repaleiseen nukkeen
Miten saitkaan raajat rikki
Vaikken vapissut kättesi alla

Mustelmat ompeleissani
Kuinka ne kertovat rakkaudestasi
Jota kukaan muu ei koskaan ymmärrä
Vanki ikuisuuteen tuomittuna kohtalo

Muttet vieläkään ole pahoillasi
Vaikka koko maailma sai tietää
Minun veitseni muuttuneen veriseksi
Vain koska sinä et osannut rakastaa oikein. >

Taivas täyttyy tuhkasta
Aurinko himmenee
me emme välitä
emme edes huomaa.

Sataa mustia pisaroita
he eivät huomaa
minä huomaan
he eivät välitä
minä pelkään.

Maa peittyy tuhkaan
mustat pisarat polttavat iholla
he eivät huomaa
he eivät välitä.

Ihmisiä kuolee
he huomaavat
he kauhistuvat
he jatkavat elämäänsä

Luonto kuolee
ihmiset kuolevat
he ovat huomanneet
he ovat tajunneet
- liian myöhään

Olen onnellinen
Ihmiskunta on saanut
ansionsa mukaan

Olen surullinen
Maan kuollessa
ihmisten tähden

Epätoivossa minä vaellan
läpi maailman kärsivän
kohti armahtavaa kuolemaa.

Epätoivossa minä huudan Sinua
kuule minun huutoni ääni!
Et vastaa
huutoni hukkunut
on maailman tuskaan

Pimeydessä minä vaellan
läpi maailman kuolevan
kohti vapauttavaa kuolemaa

Pimeydessä minä huudan Sinua
kuule minun huutoni ääni!
Et vastaa
Etkö kuule vai etkö välitä?

Kuolemassa minä vaellan
läpi maailman loppuvan
kohti Helvetin ikuista piinaa

Helvetin kajossa minä vaellan
läpi maailman loppuneen
kohti Helvetin ikuista piinaa.

Helvetissä minä vaellan
kierrän loppumatonta kidutuksen kehää

Minä olen nähnyt hänet
miltei kyläänkin kutsunut.

Hänen kasvonsa ovat minulle tutut
niin kauniit ja niin runnellut.

Hänen silmiinsä olen katsonut
niiden tyhjän ja jäätävän katseen kokenut.

Hänen huuliaan olen koskettanut
niitä miltei suudellutkin.

Veljiänsä seuraten
hän kera hallavan ratsunsa
tuo ihmiskunnalle lahjan -
kuoleman ja vapauden