IRC-Galleria

Siinä hän taas istui,
hieroi käsiään yhteen ja lauloi jotain kaunista.
Monena ilta olin hänet nähnyt,
hän oli aina samassa paikassa

Päällä hänellä oli risainen takki,
päässä kirkkaanpunainen villalakki.

Katsoin häntä joka ilta silmiin,
hän hymyili minulle.
Hän ei ojentanut kättään,
pyytääksen rahaa ruokaa.

Kätensä hän kuitenkin ojensi,
ja antoi minun katsoa sisälleen.

Kadunkulma oli eräänä iltana tyhjä,
kiersin korttelin uudelleen, mutta hän ei ollut siellä.
Kävin kotona ja palasin takaisin,
nyt hän oli palannut.

"Anteeksi että olen myöhässä", nainen sanoi.
Hymyilin hänelle ja jatkoin matkaani.

Monen päivän ajan vain menin ohitse,
katsoin häntä ja palasin kotiin.

Yhtenä ilta pysähdyin ja kysyin häneltä miksi hän oli minulle niin ystävällinen vaikken ole antanut rahaa.

"En minä rahaa tarvitse, minun on hyvä olla, minulla on kaikki. Minulla on lämmin ja ystäviä ympärilläni, kuten sinä."

Kumarruin naisen puoleen ja halasin häntä, vasta silloin tunsin kuinka lämmin ja elämänmyönteinen tämä nainen oli.

"Miten sinä jaksat joka ilta tulla tänne? Missä sinä nukut? Missä asut?", kysyin.

Nainen katsoi minua silmiin ja hymyili kyynel silmissä.

"Rakkaus saa minua tulemaan, minun kotini on kaikkialla, minä nukun rakkaudessa."

Silmäni kostuivat tuon herttaisen naisen vastauksesta ja pyysin häntä tulemaan kotiini, tarjosin hänelle lämmintä ruokaa ja lämmintä yösijaa.

Nainen kieltäytyi, mutta toivoi etten unohtaisi häntä vaan kävisin joskus vielä katsomasa häntä.

Sen lupasin. Hän oli antanut minulle uudenlaisen näkemyksen elämään.

Elämän ei tarvitse aina olla rahallisesti rikasta, riittää kun on rakkautta ja lämpöä, halu elää, aivan kuten tällä naisella.>