IRC-Galleria

Anna anteeksi
ne hetket,
kun en aina rakkauttasi osaa arvostaa.
Anna anteeksi
ajatukseni,
kun ajattelen, etten jaksa odottaa.
Anna anteeksi aika,
jolloin en sinua ajattele.
Olen niin nuori ja sinisilmäinen.
En osaa tarpeeksi arvostaa.
Onneksi aika kuluu,
minä kasvan ja vartun.
Huomaan kuinka paljon sua rakastankaan.
Aika kuluu ja huomaan,
ei sinua parempaa löydy päältä maan.
Aika kuluu ja ymmärrän,
sinua ainoaa rakastan.
Sinua ainoaa yhä edelleen kaipaan ja tarvitsen.
Olet minulle ainoa ja oikea.
Nyt tiedän sen.
En voi ketään syvemmin rakastaa

Ikävöin sinua…
Haluaisin olla kainalossasi joka yö.

Tumman ruskeat silmäsi kiiltävät pimeydessä.
Rakastan sinua ja tulen aina rakastamaan,
toivottavasti uskot minua.

Ikävöin ja suren sinua juuri tällä hetkellä.
Kumpa tämä loppuisi nyt.
Alan masentua päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän.

Ei ole ystävää jolle kertoa että ikävöin.
Kaikki ovat niin kaukana jopa sinä.

Sinä olet niin kaukana että en pääse kainaloosi.
Kainalossasi olisi turvallista ja ihanaa.

Toivon että olisit pian taas vierelläni.
Haluaisin ystävän jonka paitaan voisin työntää pääni ja itkeä itseni kuiviin.

Rakkaani tule pian
Haluan halata sinua enemmän kuin koskaan ja itkeä sylissäsi.

Kaipaan silmiäsi ja kasvojasi.

Kunhan muistat että rakastan sinua aina.

Unen rippeet silmissä,
herään aamuun.
Tunnen vielä pehmeät
huulesi huulillani,
ja suolaiseet kyyneleeni
poskillani.
Sanon,
en halua herätä RAKAS,
älä mene…
Mutta hymyilet vain
ja kuiskaat hellästi,
"nouse ylös rakas,
lupaan olla luonasi".
Odotan sinua

Ehkä olen liian paha unelmoimaan
Silti tulet uniini aina uudestaan ja uudestaan
Selvänä kuin eilinen
Tietäen että huomista ei tule
Olet Se Kaunein uni
Mutta ne eivät koskaan käy toteen.

Kuljen läpi sielujen,
astelen läpi muistojen.
Näen rauniot tuhkaan hautautuneet,
huomaan valonkin jo kuihtuneen.

Eilinen on ohitsesi mennyt,
eikä huominenkaan voi sinua koskettaa.
Suru sielusi lienee niellyt,
onnen hylkäämänä tyhjyydessä vaeltaa.

Silmät nukkuu,
ääni hiljaisuuteen hukkuu.
Muurit murtuneet
tuhkaksi hajonneet.

Ja siellä kaiken keskellä,
olet sinä, yksin ja orpona.
Kaksinkerroin käpertyneenä,
halaat omaa pahaa oloa.

Eilinen on ohitse nyt,
eikä huominen voi mietä koskettaa.
Suru sielusi yksinäisyyteen syössyt,
sirpaleina pimeydessä asustaa.

En sinua voinut suojella
siltä kamalalta kärsimykseltä.
En sinua voinut huomata,
kun pyysit huutaen apua.

Huominen ei voi meitä koskettaa,
sillä toinen surullinen sielu tyhjyydessä vaeltaa.

Lähdet pois -
tuletko takaisin?
Jos voisin niin edes olettaa.

Sinä olet taas niin kaukana,
olen puolikuollut ja onneton.
Ajattelen vain:
Hei, miksi tämä onkaan taas näin?

Yksinään lentämään
ei mua luotu sittenkään.
Sinut vain minä sain
ja olen sun.
Rakkauteen ikuiseen -
siihen usko mä en,
vaan meidät erottaa
tie sydänten.

Kotka kauaksi liitänee,
sun sydän taas jäätynee.
Olet vain haamu entisestä.

Aika kuluu - koskaan kai päättyen.
Päättyy myös huoku tunteiden.
Silti mä odotan, että tulet takaisin.

Yksinään lentämään
ei mua luotu sittenkään.
Sinut vain minä sain
ja olen sun.
Rakkauteen ikuiseen -
siihen usko mä en,
vaan meidät erottaa
tie sydänten.

Lintusielu oon,
kaipaan auringon valoon,
ja odotan sitä päivää,
jolloin taas vierelläsi oon.

Ehkä liikaa unelmoin,
ehkä liikoja pyytänen,
mutta polvillani anelen:
Tule takaisin!

Yksinään lentämään
ei mua luotu sittenkään.
Sinut vain minä sain
ja olen sun.
Rakkauteen ikuiseen -
siihen usko mä en,
vaan meidät erottaa
tie sydänten.

Uskoin kauan

Tunnit kuluu,
silti aika matelee.
Muistot kuihtuu,
sydän sirpaleitaan keräilee.
En tahtonut että tässä kävisi näin,
silti tähän yksin seisomaan jäin.

Maailmani muuttuu pimeäksi niin,
tahdon vaipua ikuisiin unelmiin.
Kuolemakin parempi vaihtoehto on
kuin sielu niin kylmä ja valoton.

Uskoin kauan, että sinä rakastat mua,
ettet ikinä jättäisi mua.
Nyt kun tähän on tultu, mikä estäisi sua
lähtemästä luotani?
Uskoin kauan, ettet jättäisi mua.

Mutta silti sinä lähdit

Aurinko laskee pilvien reunat punaten.
Haavat auki taas raapaisen.
Annan vereni virrata vaan,
ehkä joku kuolemassakin mua rakastaa.

On kulunut vuosia siitä, kun sinut viimeksi näin.
Katseesi kylmäsi, se muhun kiinni jäi.
Se katse turruttaa katkeran mieleni,
heitän hyvästit ikuisille unelmilleni.

Uskoin kauan, että sinä rakastat mua,
ettet ikinä jättäisi mua.
Nyt kun tähän on tultu, mikä estäisi sua
lähtemästä luotani?
Uskoin kauan, ettet jättäisi mua.

Kauas pois

Mä tahtoisin pois lähteä.
Kauas pois. Kauas pois.

Ei muakaan täällä tarvita.
Kauas pois! Kauas pois!

Mutta kun on syy jäädä,
en voi täältä lähteä.
(Mä jään)

Nyt unelmista tulee
tänä yönä totta.
Me kaksi rakastavaista,
meille on suotu onni
lähteä pois. Kauas pois.

Mulla on monta muistoa rakkaudesta.
Mutta sen kun menetin
tahdoin lähteä pois. Kauas pois.

(Kauas pois. Kauas pois!)

En saa enää sydäntäni sulamaan,
tänne jään juurtuneena seisomaan.
En uskonut sen olevan niin vaikaa.

Nyt elän unelmissa,
meillä on toisemme.
Me tähtien alla
suudellaan. Suudellaan!

Ja muistan sinut, vaikka lähdit
kauas pois. Kauas pois!

Jos voisin toiveen toteuttaa,
mä toivoisin sut takaisin.
Jos voisin enää rakastaa,
mä sua aina palvoisin.
Jos voisin lentää,
mä tulisin sun luo taivaaseen.

(Kauas pois! Kauas pois!)

Vain hetken valvon,tuijotan kuuta.
Mietin hetken, voinko tehdä jotain muuta.
Ehkä vain lähden
kauas pois. Kauas pois!

Nyt enää unelmat matkassani
lähden pois, kauas pois.

Mulle riitti tätä maailmaa,
pysähdy en, kuljen vain.

En enää ketään tarvitse,
sinä vain olit tarpeeksi minulle.

Lähden pois,
kauas pois.

Tahdon lentää pois,
kauas pois!

Kalliolta alas hyppään
mereen siniseen.

Kellun poisÂ…

KauasÂ…
poisÂ…

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi!

Kaipuu raastaa rikkinäistä sydäntä.
Kipu ja tuska viiltää niin syvältä.
Suolaa haavoihin liisä vain heitetään,
kun sinua, rakkaani, muistelen ja kuolen tähän ikävään.

Sinä olet se lääke, joka minut voi parantaa.
Sinä olet se ajopuu, johon turvaudun, kun olen liian turta uimaan
tässä syvässä tuskan ja kaipuun valtameressä,
sieluni syvissä syövereissä.

Sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
suojelen ja rakastan läpi pimeyden, läpi painajaistesi.

Ethän jätä minua yksin kärsimään?
Ethän minua hylkää tähän tuskaan ja ikävään?
Kuolen puolestasi vaikka tuhat kertaa, jos jumalat sitä vaatii.
Juoksen eteesi, kun olet vaarassa kuolla luotiin.

Sillä sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
mutten ikinä sinua pois pahuudelle antaisi.

Ystävilleni

Jos menettäisin sinut,
yhtäkkiä,
olisiko se viimeinen kerta?
Jos kaikki muuttuisi,
hyvä,
ei aina tarvitsisi parempaa toivoa.

Minulla on niin paljon unelmia,
yhdestäkään en aio luopua.

Jos kaadun maahan,
lyötynä,
nostaisitko minut selkääsi?
Jos sinä olet enkeli,
ystävä,
kannattaisitko minua siivilläsi?

Minulla on teitä niin vähän,
tekisin kauheita,
jos yhdenkin teistä menetän.

Taivaaseen,
sinne jonnekin,
rakennamme oman pilvilinnan.
Toivoen, että siellä kanssasi ikuisesti asuisin,
ja joskus sateisena iltana kuiskaan:
"Rakastan"

Olet minulle rakas,
liiankin,
olet niin hauras.
Pelkään, että katoat
kuin vedenpinnan kuvajainen,
jos vain hipaisenkin sinua.

En tahdo menettää sinua.