IRC-Galleria

I see you, walking,
holding new poor girl in you arms.
I watch how you kiss her,
you look up the rainy day.

I remember the way we were
together all the time like that.
You held me, you kissed me,
you made me smile like the poor girl right now.

In sadness I find mine
In darkness I can bleed alone
In nothingness I feel me
feeling never will be with you!

I touch the window, tears falling,
I'm calling you silently by name.
No, you can't hear, don't want to,
just wanting to torture me in this Hell!

Too quiet, too lonely,
I cry these bloody tears for you.
The poor girl, so happy,
shares now the same Hell as me.

In sadness I find mine
In darkness I can bleed alone
In nothingness I feel me
feeling will kill you some day!

Surua ja murhetta,
ei ketään kehen luottaa,
vain tyhjiä lupauksia.
Suolainen kyynel valui pitkin poskeani,
ei ketään lähelläni.

Tyhjä oli huoneeni,
turhanpäiväiset aatokset mielessäni.
Huuli värähti, silmä kostui uudelleen.
Tyhjä oli myös sydämeni.

Ei minulle jäänyt mitään,
kaiken hän vei mennessään.
Vain yksinäinen taival oli edessäni,
polku vailla kynttilän valoa ja ystävällistä sielua.

Nyt, talven pimeys on sulanut lumien mukana,
tuoden tullessaan auringon ensisäteet.
Leijailit luokseni.
Polun pää häämöttää
ja näen sen päässä valoa.

Kyynel kyyneleestä,
hymy hymystä.
Niistä on tosiystävyys tehty.

Peloton katse,
vieno hymy,
lämmin halaus
- Resepti sateiselle päivälle.

Kävelee eteenpäin elämässä
taakseen katsomatta.
Saapuu risteykseen
miettii mennäkö vasempaan vai oikeaan.
Kaatuu kuusenjuureen, itkee,
tuijottaa paljaita varpaitaan
ja vilkaisee tähtiin.
Lopulta huokaisee yksinäisyyteen,
että kunpa olisikin saanut sen yhden sanan suustaan ulos
- Anteeksi. >

Rahalla voi ostaa talon, muttei kodikkuutta;
voi ostaa sängyn, muttei unta;
voi ostaa kellon, muttei aikaa;
voi ostaa kirjan, muttei taitoa;
voi ostaa aseman; muttei kunnioitusta;
voi maksaa lääkärin, muttei ostaa terveyttä;
voi ostaa sielun, muttei elämää;
voi ostaa seksiä, muttei rakkautta.

Ihmiskehon rajallisuudesta: "Kun ruumis on väsynyt, rasita mieltä, kun mieli on väsynyt, rasita ruumista."

Itseluottamuksesta: "Jos teen vain sen mitä osaan, tulen aina olemaan sitä, mitä olen tänään."

Ystävyydestä: "Ystävä on se joka tietää sinusta kaiken, mutta pitää sinusta silti."


Nyt ja sitten

Astele, armas pienoinen,
äitisi ohjaa lastaan;
et voi langeta, lintunen,
äitisi ottaa vastaan.
Lankeatko, no, nostetaan,
luonas on auttajoita.
Mutta kun jouduit maailmaan,
turhaan huutelet noita:
Siellä ne töykkii toisiaan,
harva on valmis nostamaan.

Kiitos yhteisistä päivistä lapsuuden,
kiitos vuosista jälkeen sen.
Sua kaipaan aina, ystävä kultainen.

Onnellinen on se, joka rakastaa.
Onnellisempi se, joka rakkautta saa.
Onnellisin se, joka rakkautta saa siltä,
jota hän rakastaa.

Se tuli läpi yöllisen taivaan
siivet selässä.
Se koputti oveen ja nyyhkäisi.
Kun päästin sen sisään,
se ei puhunut mitään.
Katsoi vain sydäntäni kyynelsilmin
ja kuiskasi:
"Nimeni on rakkaus".

Painan pääni alas

katkaise kaulani!
kurista minut hengiltä!


minä en tipauta pisaraankaan sinulle

Kaipuu raastaa rikkinäistä sydäntä.
Kipu ja tuska viiltää niin syvältä.
Suolaa haavoihin liisä vain heitetään,
kun sinua, rakkaani, muistelen ja kuolen tähän ikävään.

Sinä olet se lääke, joka minut voi parantaa.
Sinä olet se ajopuu, johon turvaudun, kun olen liian turta uimaan
tässä syvässä tuskan ja kaipuun valtameressä,
sieluni syvissä syövereissä.

Sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
suojelen ja rakastan läpi pimeyden, läpi painajaistesi.

Ethän jätä minua yksin kärsimään?
Ethän minua hylkää tähän tuskaan ja ikävään?
Kuolen puolestasi vaikka tuhat kertaa, jos jumalat sitä vaatii.
Juoksen eteesi, kun olet vaarassa kuolla luotiin.

Sillä sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
mutten ikinä sinua pois pahuudelle antaisi.

Todellakin sinua yli kaiken rakastan.
Kaikki muu niin turhalta vaikuttaa.
Olisiko parempi antaa maailman mennä menojaan?
Todellisuus vain on niin paljon julmempaa.

Älä anna minun herätä yksinäisyyteen.
Älä salli minun silmiäni ummistaa,
ihan hetken aikaa anna minun olla vain.

Ah! Ikuista unta kai jo nyt nähdä saan,
kun syliisi saavun ja sinua silmiin katselen.
Hymysi loi mulle paikan taivaaseen,
en enää muuta kaipaa, vain sinut vien mukaani ikiuneen.

Kaikki muut kulkee allapäin.
Eivät tiedä, mitä todellisuus on:

Sinun hymysi, sinun silmäsi,
sinun rakkautesi ja sylisi.
Kuulen naurusi ja äänesi
minne ikinä menenkin.

Ah! Kun ikuiseen uneen jo painan pään,
sinun silloin jo nähdä saan.
Luoksesi juoksen, pitkän matkan teen,
kun luoksesi saavun, saan rauhan tähän ikiuneen.

Ah! Ikuista unta kai jo viimein nähdä saan,
kun sylissäsi uinun ja rakastaa saan ainiaan.
Älä anna minun herätä yksinäisyyteen,
luoksesi juoksen, sen pitkän matkan taas teen.