IRC-Galleria

Mä tahtoisin pois lähteä.
Kauas pois. Kauas pois.

Ei muakaan täällä tarvita.
Kauas pois! Kauas pois!

Mutta kun on syy jäädä,
en voi täältä lähteä.
(Mä jään)

Nyt unelmista tulee
tänä yönä totta.
Me kaksi rakastavaista,
meille on suotu onni
lähteä pois. Kauas pois.

Mulla on monta muistoa rakkaudesta.
Mutta sen kun menetin
tahdoin lähteä pois. Kauas pois.

(Kauas pois. Kauas pois!)

En saa enää sydäntäni sulamaan,
tänne jään juurtuneena seisomaan.
En uskonut sen olevan niin vaikaa.

Nyt elän unelmissa,
meillä on toisemme.
Me tähtien alla
suudellaan. Suudellaan!

Ja muistan sinut, vaikka lähdit
kauas pois. Kauas pois!

Jos voisin toiveen toteuttaa,
mä toivoisin sut takaisin.
Jos voisin enää rakastaa,
mä sua aina palvoisin.
Jos voisin lentää,
mä tulisin sun luo taivaaseen.

(Kauas pois! Kauas pois!)

Vain hetken valvon,tuijotan kuuta.
Mietin hetken, voinko tehdä jotain muuta.
Ehkä vain lähden
kauas pois. Kauas pois!

Nyt enää unelmat matkassani
lähden pois, kauas pois.

Mulle riitti tätä maailmaa,
pysähdy en, kuljen vain.

En enää ketään tarvitse,
sinä vain olit tarpeeksi minulle.

Lähden pois,
kauas pois.

Tahdon lentää pois,
kauas pois!

Kalliolta alas hyppään
mereen siniseen.

Kellun poisÂ…

KauasÂ…
poisÂ…

Kun yksinäisyys jälleen mieltäni kolkuttaa,
oven avaan ja tervetulleeksi toivotan.

Miksi itken taas? Miksi yksinäisyys mua rakastaa?
Miksi toivon kaiken ympäriltäni katoavan?

Kun taas uusi päivä alkaa paistaa,
minulle se on vain uusi eilinen.

Miksi elän näin? Miksi päivät toisiaan muistuttaa?
Miksi toivon, että tieni päässä näen pimeän ikuisuuden?

Olen ainoastaan unelmien avulla lentänyt,
tähän päivään jymähtänyt.
Elän sen aina uudelleen,
yöni nukun ja taas herään yksinäisyyteen.

Kun toivoo itselleen jotain mahdotonta,
kääntyy harhaan ja joutuu kulkemaan pitempään.

Miksi itken taas? Miksi yksinäisyys tuhoaa unelmia?
Miksi toivoo jotain sellaista, jolla ei voi ylentää sydäntään?

Kun katsoo syvälle peiliin,
näkee itsensä sisinpään.

Huomaan: Ei pidä sortua mahdottomuuksiin,
sitä yksinäisyys haluaa: johtaa toivoni pimeään.

Miksi itken taasÂ… ?

Monta sataa kertaa päivässä tapellaan,
yhtä monta kertaa sovinnoksi suudellaan,
mutta silti mä mietin onko tässä järkee,
jos koko ajan toisen sydäntä pikkuhiljaa särkee.

Aika parantaa kaikki haavat,
niin sanotaan, yhä vain kuiviin vuodat.
Jos pitää elää tässä hetkessä,
niin miksi etsit lohtua menneisyydestä?

Sydämesi särkyy, kun lähden pois,
toivoen että parempaa jossain vielä olla vois.
Onhan se parempi jatkaa matkaa
kuin junnata yhdessä paikoillaan.

On sielusi kaunis ja muutenkin hellä.
mutta minulla ei ollut paikkaa siellä.
Annatko anteeksi viimeisen kerran?
Sallitko viimeisen suudelman?

Kävelen pois,
niin kauas kulkea voin.
Vapaudestani nauttien
huudan kanssa kotkien.

Sydämesi särkyi, kun lähdin pois,
toivoin parempaa, että sitä vielä jossain olla vois.
Onhan se parempi vain jatkaa matkaa,
kuin vain jäädä tälle aavikolle kuihtumaan.

"Sydämesi särkyy… "

"Sydämesi särkyy… "

Sydämesi särkyy, kun lähden pois,
toivoen että parempaa jossain vielä olla vois.
Onhan se parempi jatkaa matkaa
kuin jäädä tähän paikkaan yksin seisomaan.

On sielusi kaunis ja muutenkin hellä.
mutta minulla ei ollut paikkaa siellä.
Annatko anteeksi viimeisen kerran?
Sallitko viimeisen suudelman?

En jaksaisi enää.
Mietin et antaisko kaiken vaan
mennä omalla painollaan.
Liikoja murehtimatta
kai selvii paremmin.

Siis annetaanko jo olla?
Jätetään tää kaikki.
Haluaisin taas haaveilla
niinkuin ennekin.
En vaan enää tunnu osaavan.

Anna mulle se kaikki takaisin,
kaikki se minkä veit multa pois!
Anna mulle mun elämä takaisin,
Anna se mulle,
Anna se pois!

Ja sinä!
En jaksais kattoo vierestä,
kun tuhoot elämääs.
Oot ihan liian samanlainen kuin mä.
En kestä sitä,
en millään.

Ja sinä,
mies järjestä jo elämäsi.
Katso ympärillesi
ja tajua
se tyttö kaipaa sinua.
Hän haluaa tuntea sinut omanaan.
Ja se nainen,
siinä talossa,
sinä perheessä,
jonka hajotit,
rakastaa.

Mennään yhdessä eteenpäin.
Kuljettaanko koko ajan vaan nopeemmin?
Sitten kaikki on nopeemmin ohi.

Mun tekee mieli mennä taas piiloon.
Sinne piiloon,
missä oli sen vuoden.
Sen pitkän, tuskaisen vuoden.
Ei sinne kukaan löydä,
ei kukaan pääse kosketusetäisyydelle.
Mä löydän elämiä,
pieniä elämiä,
pieniä haaveita ja unelmia.
Muttei kukaan löydä mua.
Ei kukaan mun unelmia.

Miksi ajattelen taas näin.
Ei mulle ole käynyt mitään.

Se haave,
se hälvenee.
Ei sitä ole kohta ollenkaan.
Ja se oli ehkä kauneinta minussa,
jos jotain kaunista pitää löytää.
Nyt se hälvenee ja häviää.
Annanko sen mennä vaan,
pitkääkö estellä,
pitääkö taistella?
En jaksaisi enää.
En vain jaksaisi enää.

17%naine

83%mies

http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/omaelama/sukupuolitesti/

noh tuon ties jo ennen testi että oon enenmän jätkä/mies kuin tyttö/nainen

^^

Ei koskaan
enään,
en tahdo olla
se henkilö,
jota halveksitaan.
Miksi elän pimeydessä?
En voi katsoa valoa
ilman, etten käyttäisi
aurikolaseja?
Päivin nukun,
iltasin valvon ja
metsästän lentäen.
Kynteni kasvavat,
siipeni voimistuvat.
Ruumiini kutistuu,
olen lepakko!
Janoan verta taas
kerran.
Minä satutan,
kidutan ja
tapan jälleen
kerran.
Olen painajainen
omassa kehossani.
Joten ole varovainen,
etten iske kynsiäni
sinuun.

Minä istuin hiekkalaatikolla,
sinä halusit mun luo tulla.
Minun viereen istuit,
kädestäni kiinni otit.
Ihmettelin miksi otit,
minulle sinä sanoit.
"Elämä voi kuolla,"
"se voi istua tuolla."
Ihmettelin miksi sanoit niin,
olit vaa hiljaa siin.
Sinä nousit ylös,
kävellen lähit pois.

Mä oon paisuva,
puhkeava kupla,
ilmaan haihtuva
nimetön unikuva.

Mun ääneni kaiku
sanojani toistaa,
nimetöntä tuskaansa
kuuroille huutaa.

Oon mielen vankina
horjuvassa majakassa.
Pimeässä valona
kyynelissä suolaisissa.

Totuuksien raiskaama
en koskaan oo kotona.
Oon syntieni summana
teljettynä petona.

Oon vääryyden oikomana
sokkona kulkija,
hiomaton uneksija
avaamassa haavoja.

Tietoon lukittuna
mä hukutan rakkautta.
Kätkettyä onnea
en haluu paljastaa

Arvet jotka eivät koskaan katoa hehkuvat nyt punaisina.

Arvet jotka ovat mun menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

Vaellan yksin pimeydessä, etsin, mutta en löydä.
Sä olit ainut kuka mua yritti auttaa. Rakastaa.

Rakkaus viiltää mun sydäntä uudestaan ja uudestaan.

Mä makaan maassa hiljaa, vuotavana ja mietin:

Miksi? Miksi sä lähit mun luota pois ja jätit mut yksin pimeään.

Avuttomana vaivun syvemmälle kuiluun josta
on mahdotonta päästä pinnalle.

Katson ylös,en nää enää valoa. Tiedän kuolevani,
nyt, yksin kuilun pohjalla sen sakeassa pimeydessä.


Yksin

---

Olen tottumusteni vanki.
Sanot sanoja joita en ymmärrä,
tai vaivaudu kuuntelemaan.
Luonteesi sekoittaa omani.

En tiedä kuinka kestän vittumaisia sanojasi
jotka satuttavat ja hämmentävät minua yhä uudestaan.
Sanat eivät riitä sinulle ja vaadit enemmän.
En alennu todistelemaan, jos sanani eivät riitä voit häipyä.

Voisimme sopia ja olla ystäviä, mutta haluatko sitä?
Jatkatko tätä vain että saisit minut lähtemään?
Onko minua tarkoitettu kenellekkään?
Osaatko kertoa totuuden?

Miksi jatkamme samaa rataa aina vaan?
Haluatko päästä minusta?
Minä en usein ilmaise tunteitani.
Miksi et voisi vain uskoa?

Satuit minua enemmän kuin kukaan koskaan.
Mietin sanojasi ja tajusin sinun olevasi oikeassa.
Kerroin sinun olevan oikeassa,
ja myöntäväni häviöni.
Seuraavaksi puhuit odottamatonta kieltä.
Pyysit anteeksi minulta.
Uskonko korviani kun kuuntelen sanojasi,
jotka halkaisevat ilmaa jota hengitän?
vajoat muistoihini joissa sinä yhä elät,
vaikka me ei enään kuunnella toisiamme.