Kuljen pitkin tietä pimeää,
sinua minä mietin,
olenko kenenkään arvoinen.
Elämäni helvettiä mietin, onko ketään,
ketään kuka minua rakastaisi.
Ihmistä suurta tunteellista.
Mielessä oli minulla tavoite,
rakkautta halusin,
rakkauden tuntea mä halusin.
Kaksi vuotta elämänu helvettiä kuljin mielessä
rakkaus puuttuva.
Kuluui kuukauden päivät,
sinuun minä rakastuin,
sinut vierelleni halusin.
Vierellä minun vietit,
päässäsi aate.
Luottamustani epäilit,
minut itkemään sait.
Minä sinua rakasta,
siksi sinua kiitän.
Sinä minulle tunteet palautit,
sinua minä vielä rakastan,
sinut minä haluan vierelleni takaisin.
Anna minulle anteeksi tekoni,
anna anteeksi sanani,
anna vain minulle anteeksi.
Elämässäni nyt rakkauden tunnen,
nyt tiedän eläväni.
Kiitän näitä muistoja vaalien,
minä kiitän sinua rakas että minulle
elämän annoit.
Sinua muistan vaikka kuinka paljon minua satutat.
Minä annan sinulle anteeksi,
toivon anteeksi antoa sinulta tuskiini hirveisiin.
Tämä runo ei ole pätevä enään, mutta yksi taiteellisimpia
Uusimmat blogimerkinnät
- Maailman surkein idea 21.03.
- Oli helvetin mahtavaa 19.02.
- The most precious thoughts of my life 28.01.
- ..... 05.01.
- Arvostelkaa 09.12.
- perhana 15.11.
- My Faith is On Journey 20.10.
- Heyaa 26.08.
- Jos järki on teille asiallista niin katsokaa 24.08.
- Matka 16.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2011 (4)
-
▼
2010 (30)
- ▶ joulukuu 2010 (1)
- ▶ marraskuu 2010 (1)
- ▶ lokakuu 2010 (1)
- ▶ elokuu 2010 (4)
- ▶ heinäkuu 2010 (1)
- ▶ kesäkuu 2010 (2)
- ▶ toukokuu 2010 (5)
- ▶ huhtikuu 2010 (9)
- ▶ maaliskuu 2010 (1)
- ▶ helmikuu 2010 (2)
- ▶ tammikuu 2010 (3)
- ▶ 2009 (64)