Kuljen pitkin tietä synkkää,
se minulle syntini näyttää.
Kohti kalliota vankkaa tie minua vie,
seinällä kallion syntini kirjoitettu on.
Etsin matkani päätä valoisaa,
pimeydessä elänyt olen,
minusta harva tykkää,
siksi yksinäinen olen.
Kaipaan ihmistä rakasta viereeni mun.
Minua ymmärrä kukaan ei,
tuntemattomana jättinä pidetään,
minä tiedän,
kukaan ei minua tiedä,
minä suuri olen,
myönnän tuskan tuon.
Tunteet minulla kalliolla suuret on.
Lempeä olen,
rakkautta vailla vain.
Miksi minua kaikotaan,
miksen ole kenellekkään mitään.
Sinua minä rakas odotan,
sinua viereeni halajan eniten,
ikuisuuteen vajoan yksinäisyyden talvena synkkänä...
Olisi ehkä jälkeen päin mietittävä mitä kirjoittaa, jälkikäteen nää naurattaa paljon ;D
Uusimmat blogimerkinnät
- Maailman surkein idea 21.03.
- Oli helvetin mahtavaa 19.02.
- The most precious thoughts of my life 28.01.
- ..... 05.01.
- Arvostelkaa 09.12.
- perhana 15.11.
- My Faith is On Journey 20.10.
- Heyaa 26.08.
- Jos järki on teille asiallista niin katsokaa 24.08.
- Matka 16.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2011 (4)
-
▼
2010 (30)
- ▶ joulukuu 2010 (1)
- ▶ marraskuu 2010 (1)
- ▶ lokakuu 2010 (1)
- ▶ elokuu 2010 (4)
- ▶ heinäkuu 2010 (1)
- ▶ kesäkuu 2010 (2)
- ▶ toukokuu 2010 (5)
- ▶ huhtikuu 2010 (9)
- ▶ maaliskuu 2010 (1)
- ▶ helmikuu 2010 (2)
- ▶ tammikuu 2010 (3)
- ▶ 2009 (64)