IRC-Galleria

Mari tekee joulukinkun lehmästä ja Jamppa menee metsään eli lappiin!

Mikä on sellanen iso ja karvanen josta lapset tykkää?
-Karlo!

Emppulla on Grau kengät! Ne on ihanat<3

Sitte illalla ku mentii benalii bilettää ni me opittii uus Jimmy tanssi! <3 xD Oih, hauskaa oli!

Odotanko turhaan sua sittenkin?
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin?
Välimatka piinaa ja painaa mua
kuka päättää, ketkä saa onnistua?

En oo halunnu puhuu mun asioista ihmisille. Sitten tuli yks toinen ihminen joka kertoi että puhuminen auttaa. Mä kerroin mun huolet sille ja se kerto omansa mulle. Tajusin kuinka pienestä mä oikeen masennun kun on ihmisiä kellä on oikeesti tosi isoja huolia ja mun huolet on sen rinnalla jotain niin pientä. Tuli parempi olo kun sai puhua.
Sanoit mulle että oon koko ajan pelannut itsekseni shakkia. Punninnu omia tunteita mun sisällä ja tapellu omia ristiriitaisia näkemyksiä vastaan. Nyt sä oot ne valkoset ja mä mustat. Ei tarvii enään pelata yksin.

Joku ajattelee sinua lämmöllä, mutta ei uskalla ottaa sinuun yhteyttä. Olet liian kiireinen huomataksesi, että elämässä on muutakin kuin ainainen työ.

Olet aivan fantastinen persoona.
Miesten suhteen olet ronkeli. Kaipaat vierellesi nopealiikkeistä lihaskimppua.
Selkäsi takana sinua kutsutaan mehiläiskuningattareksi. Olet taitava manipuloimaan ihmisiä.
Analysoit mielelläsi ihmissuhteita etkä pelkää näyttää tunteitasi.
Olet sosiaalinen luonne ja suorastaan rakastat ihmisiä. Tavaramerkkisi on pitkä, merkitsevä katse ja kehonkielesi on ilmiömäinen.
Läsnäolosi on aina tapaus. Oli kyseessä seurapiiritapahtuma tai intiimi perhetilaisuus, liikut sulavasti kuin kala akvaariossa. Olet myötäeläjä ja pystyt keskustelemaan luontevasti myös arkaluonteisista asioista.
Muut ihmiset ihailevat sinua, koska olet luonnonlapsi.
Ongelmatilanteissa et mieti menneitä, vaan suuntaat katseesi kohti tulevaa.
Elämän kommellukset kuittaat usein sanomalla, Oma maa mansikka ja mustikka!
Onneksi olkoon, olet ehkä maailman tajarein tyyppi! Wow!!!

Never say "I Love You"
If you really don`t care

Never talk about feelings
If they aren`t really there

Never hold my hand
If you gonna break my heart

Never say your going to...
If you don`t plan to start

Never look into my eyes
If all you do is lie..

Never say hi
If you really mean goodbay

If you really mean forever
Then say you will try

Never say forever
Cuz forever makes me cry...

Minkä takia jotkut ihmiset koittavat pyyhkiä menneisyytensä pois? Moni miettii että alottaa nyt kaiken alusta? Mutta menneisyyshän on osa sun omaa elämää josta pitää olla ylpee!

Ei meistä kukaan opi esim. virheistää jos joku kertoo että älä tee näin, vaan se asia tavallaan täytyy itse kokea että vasta oikeasti tajuaa että, enpä muuten tee noin!

Menneisyys on tavallaan kirjoitettu puhtaalle paperille mustekynällä ja sä et voi kumittaa sitä pois. Se jää aina siihen. Tapahtuneet on tapahtunu ja sen asian kanssa on elettävä oli se hyvää tai pahaa. On ihmisen ehkä parempi puhua "muutoksesta" kuin uudesta alusta sillä jokaisen alku oli silloin kuin synnyimme eikä uutta alkua enää tule.

Mä uskon kumminkin että jokaisella tapahtumalla on myös merkitys. Jokainen pienikin asia tapahtuu jostain syystä. Esim. jos joku uus jätkä lupaa soittaa eikä soitakkaan on tämä merkki siitä ettei hän ole sinua varten!

Tulipahan vaan mieleen ku eräs ihminen sanoi että täytyy aloittaa "puhtaalta pöydältä"! Ei menneisyyttä vaan voi pyyhkiä pois!

Mä en oo käyny ollenkaa ulkona sen sunnuntain jälkee..kaipa se vei niin voimat ettei jaksanu. Mä olen miettinyt asioita ja voin myöntää miettiväni erästä henkilöä vielkäki, joka osakseen tuntuu hullulta. Kaksi ihmistä jotka ei löydä sitä oikeaa yhteistä säveltä. Juttelin erään ihmisen kanssa joka sai mut tajuamaan paljon ittsestäni. Siinä ihmisessä kenestä niin välitin oli joitain piirteitä joihin ihastuin ja sen takia on vaikea oppia elämään ilman häntä.
Kaikkeen tottuu silti. Mä menen nyt elämässäni eteenpäin ja ikävalkot on nyt hänelle historiaa ja jollekki tulevaisuutta. Onneks mut saa vähän piristymään uudet tuttavuudet viime viikolta! :>

Mun päästä ei lähe ajatuksii enää. Totuus saa mut raivoamaan ja itkemään samaan aikaan.
Mä kysyn koko ajan itteltäni miks? Mut kukaan ei vastaa mulle.....haluunko ees vastausta enää? Tapahtunu mikä tapahtunu. Haluisin oppia olemaan niin et mä en tarvii yhtäkään ihmistä mun lähellä. Oppisin pitää suuni kiinni ja pärjäämään ittekseni. Mut silti aina tarvii jonku kelle jutella. Ainut syy miks jaksan mennä elämässä eteenpäin on kaikki ihanat ihmiset ympärillä..mut oonko mä niille yhtä tärkee ku ne mulle? Miks ne tekee näin? Kehen mä enää luotan jos ketään ei kiinnosta toisen tunteet?

Mut mun on muistettava et elämä jatkuu ja mä opin taas tästä jotain....