Päivähän meni sitte loppuun asti aivan vitun putkeen!
nojo. Pitäshän se kai tässä iässä jo oppia, että bensa loppuu jos autoa ei tankkaa.
Vaa niin se sorsa taas hyytys. 12km kotoo. About. ja toisinsanoen, 12km lähimmästä bensa-asemasta. Rahaa tasan 8 euroo, puhelimessa nou puheaika. Ei se mitää, terveet on (oli) jalat!;) Ihmiset on muuten yksiä persepäitä, noin niinku suoraan sanoen. YKSIKÄÄN ei pysähtyny auttamaan, vaikka näytin jopa vähän peukkua että niinku josko vaikka ehkä ? ja vitut. Toki mä näytän aika paljon mustalaiselta, tai joltain. Kuulemma. Että siks kukaan ei kai pysähtyny ku mä oisin voinu viheltää apujoukot metsästä. Kuulemma. Ja kun kävelee ison valtatien reunassa (=ojassa, helvetin hyvin poissa autojen tieltä) niin ihmiset ei osaa ku torvee painaa. Ja ne hyötyy siitä mitä?? Ei kai kukaan korkokengissä ja jakkupuvussa sielä päiväkävelylläkään ole, että turhaan tööttäilette fuckheadit, mun oli pakko kävellä sielä. ;)
Kävelin 9 kilometriä, jonka jälkee mut nouti äitin soittama taksi. Onneks mamma ties kaipailla mua ja soitti mulle. KIITOS ÄITI.
Hauskinta, että kun kävin myöhemmin hakemassa autosta bensakanisterin (joo, mun isi on pihi mies. ei voitu ostaa lähimmältä bensa-asemalta kanisteria ja bensaa, vaan piti ajaa sinne auton luo, ottaa kanisteri, ajaa kaupunkiin ja takas auton luo. <jännä>) ja isukki odotteli melkose kaukana auton kanssa, kosk tietenki sorsimus oli jättäny sellaseen paikkaan jonne ei oikein autolla voinu ajella. Niin, lähin kävelee sorsan luota, pääsin about 7 askelta, niin auto pysähty. "Tarvitko kyytiä?" JOO JOO VITTU JOO!! olisin todellakin tarvinut tossa pari tuntia sitte, saatana, missä sä olit sillon, ja miks sillon liikku pelkkiä paskapäitä?????????!!!! "No en kiitti, kyyti on tuola ylemmällä tiellä." "Hyppää silti kyytiin, siinä on vaarallista kävellä." Ja niin mä pääsin sen muutaman kybän metrin autolla. Kiitos siitäkin vähästä, se komea nuorimies näytti että kyllä sitä lähimmäisrakkautaki vielä maalimaa mahtuu. (tai sit sillä oli taka-ajatuksia jotka kaatu siihen ku ylätiellä odottiki isäpappa) haha. Ei vaan. Kiitos. Kiitos.
jeppanjee. mutta siinähä se sitte oliki, mun pahan aamun iltapäivä.
Vois sanoo, et nyt on jopa aika tyyni olo. Mitä ikinä tähän iltaan mahtuukaan - ei paskemmaks päivä enää mee.
Ja nekin kaikki paha ehkä unohtuu, kun pääsen syliin.
Anteeks muru mun kiukuttelu! ;)