IRC-Galleria

On se kyllä erikoista.
Jos ihminen on jo pitkään toivonu et sais ittellensä jotain hyvää.
Ja sit ku tuntuu et jokku asiat rupeis pikuhiljaa sujuun,
ja et joku ehkä vois onnistua,
ni täytyy taas hajottaa kaikki.

Itte tekee ittellensä koko ajan kumminki sitä mitä koko ajan yrittää välttää.
Pahaa oloa.
Yrittää tehä ittensä onnelliseks, yrittää saada jotain mistä pitää kii.
Ja sitte murskaa kaikki ne haaveet.

Tekee väärin niitä kohtaan, joille ei koskaan haluaisi mitään pahaa.
Ei mitään sellasta missä on itte joutunu rypeen.

Ja sit ku on paha olo, ni purkaa sen niihin rakkaisiin jotka yrittää auttaa.
Yrittää helpottaa sun oloa ja puhua järkee.
Yrittää parhaansa mukaan saada sulta kaiken pahan pois,
ja antaa hyvää tilalle.
Ja mitä sä annat niille?
PASKAA NISKAAN!

Antakaa anteeks.

Sinä sanoit että sinuun sattuu,
mutta etkö näe - minä se olen joka tässä kärsii.

Sinä sanoit että olen ainoasi,
miksi siis näen sinut toisen kanssa?

Sinä sanoit, että teet kaiken rakkaudesta minuun,
miksi tämä ei tunnu hyvältä?

Sinä sanoit, että haluat antaa minulle tilaa,
miksi minusta silti tuntuu että tukehdun?

Sinä sanoit että tämä kestää ikuisuuden,
miksi ikuisuutemme oli näin lyhyt?

Sinä yrität taas saada kaiken anteeksi.
Älä yritä kusipää - minä se olen joka tässä itkee.

Vain sulle mä kuulun, yhä edelleen/
mä tekisin kaiken toisin, jos vain voisin/
mä palata taas entiseen./
Anna anteeks se kaikki paha mitä tein/
kai oli liian levoton mun nuori sydämmein/
En tajunnu silloin arvostaa/
sitä kaikkea mitä vain harrvat saa./
Sä omistat vieläkin paikan mun sydämessä/
sä omistat tän kaipauksen mun silmissä./
Sun vuokses mä teen kaiken mitä teen/
ja vasta nyt mä oon valmis tekeen kaikkeni sun eteen./

Siks panostan täysil tiedän että elän nyt ja tässä/
Tätä hetkee tätä ainoota päivää/
En elä huomises enkä mä kadu päivääkään/
Kaikki hetket muistoissa on niinku pitääkin/
Ja valutan kyyneleen suljen hitaasti mun silmäni/

Ootsä koskaan kelannu mitä tapahtuu kun kuolet/
Häviäiskö kaikki huolet kun loppuu nää elinvuodet/
Liian monet liian nuoret täältä lähtee liian aikasin/
Ei kerenny ees täyttään neljääkymmentä mun faijani/
Liian vähän aikaa saati hyvii kokemuksii/
Hukun ajatusten virtaan kun taas kerran alan funtsiin/

paljonko maksat siit,et joka ilta masentaa/
et joka ainut yö tuntuu turhalta nukahtaa/
ei kättä joka silittää sun kipeää päätä/
ei kuulu tuhinaa vierest,ei kukaan kylkee käännä/

Mene vaan, ei sun oo pakko tänne jäädä/
nyt ymmärtäny etten pysty rakkauttamme määrään/
nähty kaikki kai,eikä enempää me enää nähdä/
mene!

Mä en tyydy tähän tilanteeseen,
en nyt,
en ikinä.
Mulla on ylpeyteni.

Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
en osaa seistä paikoillaan.
Entä jos en ookkaan sillä tiellä, enkä,
kulje suuntaan,
jota multa odotetaan.
Entä jos en ookkaan varma vielä,
valmis rauhoittumaan,
on helppoo olla irrallaan.

Mä välitän susta.
Sun kan on niin hyvä olla.
Ku sä pidät kiinni, mä oon turvassa,
mikään ei voi haavottaa mua.
Mä haaveilen salaa, että olisit mun.
Silittäisit mun hiuksia, katsoisit mua silmiin.
Sä osaat välittää aidosti, sä näytät sen.
Nään selvästi sen kaiken hyvän mikä sussa on.
Sä oot pelkkää kultaa mulle.

Ehkä surullisiakin asioita tapahtuu juuri siksi että oppisi, kuinka täällä eletään.
Mutta jos se tarkoittaa aikaa ilman sinua, en koskaan halua oppia elämään.