IRC-Galleria

"Älä tee toisille, mitä et haluaisi sinulle itse tehtävän."

"Ihmisten pitäisi välillä pysähtyä miettimään muitakin kuin itseään."

"Jokainen typeryskin osaa kertoa totuuden, mutta hyvään valehtelemiseen vaaditaan vähän järkeä."

"Totuus on se ainoa asia, jota emme koskaan saa tietää."

" Totuus on olemassa. Vain valhe keksitään."

Pysähdy.
Mieti.
Kolua sisintäsi.
Mieti ystävää.
Ystävää joka on ollut vierelläsi huonot ajat.
Ollut iloimassa, kun sinulle on sattunut hyvää.
Ja nyt.
Pysähdy.
Mieti.
Mieti mitä hän on joutunut takiasi kokemaan.
Mitä oletkaan hänelle tehnyt.
Älä anna hänelle enempää surua.
Älä anna hänen vihata sinua tekojesi takia.

Sä et välitä kestää,
sä et ajattele ketää.
Sä vaan pelaat tota paskaa peliäs,
ja kadotat kaikki sun läheltäs.
Eksä tajua et kaikki se kostautuu,
ja koko sun laiffis paskaan hautautuu.
Mä toivon et joku tekis sulle kaiken takas,
että lopettaisit noi sun paskat tapas.

Joskus ei tarvita sanaakaan,
yksi katse riittää,
ja taas lentää saan.

---

Sait ihoni palamaan,
kerta kerran jälkeen,
uudestaan, ja uudestaan.

---

Vain sun kanssas annoin kaikkeni.

04.04.08 00:15 <joni123> sä oot niinku joku juoppo narkkari hamppi tukka täs



`mma

Ehkäpä elän

niin pitkään, että tätä

aikaa haikailen.

Muistelenhan jo nytkin

menneitä murheitani.

-Fujiwara no Kiyosuke

E tiopialaisen
M ajoneesin
M ömmentäjän
A noppi

K uka
A ina
U i
P issassa
P illu
I lkosillaan
N iin
E ttä
N atisee

<3

Rakas isä.

Toivoisin että olisit täällä. Halaisit. Olin isän tyttö, aina. Sen vuoksi lähtösi olikin vaikein juuri minulle. Tuntuu että kukaan muu ei enää edes muistele sinua. Minä muistelen. Kannan sisälläni aina mukana suurinta ikävää, jota voin tuntea. Siitä on jo 7 vuotta, en halua enää olla ilman sinua. Usein itken ja puhun sinulle. Kuuletko minua kun huudan? Huudan apua tuskaani? Näetkö kuinka sinua kaipaan. Tunnetko kuinka joka päivä kaipaan sua takaisin. Tunnetko tämän saman ikävän, kaipuun ja tuskan? Isä. Kun on minun aikani lähteä. Tuletko minua vastaan? Otat luoksesi. Saan taas olla isän tyttö. Pystytkö lupaamaan, että tapaamme vielä?

Sinua rakas isä ikuisesti ikävöiden ja odottaen.
Tyttösi Emma.

Elämässähän pitäis tehdä sitä mitä haluaa.
Ny ku siihen on viä aikaa.
Mutta mitä jos se mitä haluaa, on niin kaukana?
Ei kaukana, mutta sun käsies ulottumissa?

Tai mitä jos sä et voi tehdä sitä mitä haluat?
Siihen on joku este?
Tai entä jos siihen ei oo mitään estettä,
vaan sä et muuten vaan voi tehdä sitä?

Sitä vaan pelkää, että vastaus onkin se mitä kaikkein eniten on pelänny.
Enemmän ku mitään koskaan.
Ja sen takia ei pysty, vaikka kuinka mieli tekis.

Se ei olis edes vaikeeta.
Avata suunsa, ja kysyä.
Kysyä ja puhua - ja taas kysyä ja puhua.
Mutta entä jos sen jälkeen on se hetki mitä on pitkään jo pelänny?
Entä jos vastaukseksi saa jotain ympäripyöreätä niinkuin yleensä.
Jotain mistä ei taas saa selkoa, ja kaikki tää jatkuu?

Jos ois viisas, niin tässä vaiheessa lopettais itsensä kiusaamisen,
ja kysyis.
Jos vaikka sais tietää mikä on homman nimi.
Tai sitten ei kysy, koska sitte saattais saada tietää mikä on homman nimi.

Jos ois viisas, niin tässä tilanteessa tekis vaikka mitä.

Mutta ilmeisesti mä en oo kauheen viisas.

On se kyllä erikoista.
Jos ihminen on jo pitkään toivonu et sais ittellensä jotain hyvää.
Ja sit ku tuntuu et jokku asiat rupeis pikuhiljaa sujuun,
ja et joku ehkä vois onnistua,
ni täytyy taas hajottaa kaikki.

Itte tekee ittellensä koko ajan kumminki sitä mitä koko ajan yrittää välttää.
Pahaa oloa.
Yrittää tehä ittensä onnelliseks, yrittää saada jotain mistä pitää kii.
Ja sitte murskaa kaikki ne haaveet.

Tekee väärin niitä kohtaan, joille ei koskaan haluaisi mitään pahaa.
Ei mitään sellasta missä on itte joutunu rypeen.

Ja sit ku on paha olo, ni purkaa sen niihin rakkaisiin jotka yrittää auttaa.
Yrittää helpottaa sun oloa ja puhua järkee.
Yrittää parhaansa mukaan saada sulta kaiken pahan pois,
ja antaa hyvää tilalle.
Ja mitä sä annat niille?
PASKAA NISKAAN!

Antakaa anteeks.