Mä rakastan sitä kun sä mun kanssani kuljet,
ja yhtäaikaa iltaisin, silmäsi suljet.
Mä rakastan sua, sun jokaista aatosta,
mä rakastan sitä kun saan olla kainalossa.
Sä et saa koskaan tietää, kuinka hyvä olo mulla on.
Kun sä välität, kosket, ja annat turvallisen olon.
Mä en koskaan anna, tän maailman meit erottaa,
vaikka kaikki mua yksin jatkamaan kehottaa.
Kukaan ei nää, kukaan ei tajua,
sä oot mun koko elämä, mä en ketään muuta halua.
Tää on sun ansiota, kun mullon kaikki hyvin,
vaikka koko elämäni vaan kompastuin ja tyrin.
Mun on ollu pakko tehä, josai vaihees jotai hyvää,
ku saan osaltani vihdoinki tuntee jotain näin syvää.
© Emma