Paljon jäi sanoja sanomatta,
kauniita hetkiä kokematta.
ei voi toista tulla ystävää,
joka kaikesta kaiken ymmärtää.
ei voi koskaan parhainta unohtaa,
ystävää joka lohduttaa.
Jos saisin käännettyä ajan takaisin,
mä sulle kaiken kertoisin,
kuinka paljon sua rakastin,
kuinka kaipaan sua joka päivä takaisin.
Tuntuu että mä en selviä ilman sua,
sä annoit mulle voimaa,
silloin ku tuntu että koko maailma vittuilee mua vastaan.
Ja nyt pitäis olla erossa maailman rakkaimmasta,
parhaimmasta ystävästä.
Tirppa, toista sun laista ei ole, eikä tule olemaan.
Ei mulle.
Sä olit jotain mitä luulin ettei voisi ollakkaan.
Haluaisin hetkeksi pois,
pois tästä tuskasta,
ehkä silloin mun helpompi ois,
ymmärtää tän tarkoitusta..
Mä tiedän me vielä kohdataan,
luona valkean sataman,
ehkä silloin viimein kerrottua saan,
kuinka paljon oikeasti rakastan.