Älä luulekkaan,
että sä pystyisit mua niin paljon satuttamaan,
et jäisin sun perääs huutamaan.
Nyt mä viimein näen mitä sain sulta.
Tuskan silmissäni, väsymyksen sielussani.
Et saanut syttymään rakkauteni tulta.
Vaikka luulin, että se paloi kanssasi.
Mä kokoan elämäni palapelin,
ilman sua,
ilman kyyneleitä.
Et sä ollut se mitä kuvittelin,
mulla on hyvä olla ilman sua,
ilman meitä.
Sä et särje mua enää koskaan