Kävelen pimeää polkua, enkä tiedä, minne voin joutua.
Tämä elämän matka ikuisuuteen on pitkä ja kivinen - miksei se helpota?
Minä kai toivoin, että olisi mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Yksinään lentämään ei mua luotu sittenkään.
Anna anteeksi ajatukseni, kun ajattelen, etten jaksa odottaa.
Sua odotan vaikka maailman loppuun saakka, sä tiedät sen.
Onneksi aika kului, minä kasvoin ja vartuin.
Huomaan kuinka paljon sua rakastankaan.
Aika kului ja huomasin, ei sinua parempaa löydy päältä maan.
Sinua ainoaa yhä edelleen kaipaan ja tarvitsen.
Uusimmat blogimerkinnät
- Wuhuu! 14.05.
- [Ei aihetta] 12.05.
- Kuka toi mun postilaatikkoon ruusun? 10.05.
- Sun vieressä on lämmin kun ulkona on ky... 03.05.
- [Ei aihetta] 03.05.
- Puolivuokraaja. 29.04.
- tylsyyden huippu 23.04.
- Ehkä kello antaa anteeksi minulle 19.04.
- Apulantaa! 12.04.
- Oikeesti 29.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (26)
-
▼
2008 (48)
- ▶ joulukuu 2008 (6)
- ▶ marraskuu 2008 (8)
- ▶ lokakuu 2008 (2)
- ▶ elokuu 2008 (2)
- ▶ heinäkuu 2008 (4)
- ▶ kesäkuu 2008 (7)
- ▶ toukokuu 2008 (4)
- ▶ huhtikuu 2008 (5)
- ▶ maaliskuu 2008 (3)
- ▶ helmikuu 2008 (5)
- ▶ tammikuu 2008 (2)
- ▶ 2007 (3)
- ▶ 2006 (5)