IRC-Galleria

You're the one regulating the party.

If any shit goes down, you're the first one to act.

Plus, the person you punched in the face deserved it.

Thanks to you, the rest of us can feel safe for the night.

---

Nice to know, eikö?

Pöydällä on lähes tyhjä viinitonkka.
Toinen sanoo: "Jätän ton viinin tohon pöydälle, ota siitä".
"Selvä", ajattelen. Otan siitä, kun tulen suihkusta.

No, tunnettu temppu lähes tyhjän viinitonkan tyhjentämiseksi on pussin ylösalaisin kääntäminen ja hanan aukaiseminen. Tämä tehdään siksi, että pussiin menee ilmaa ja viini tulee siis "paineella" ulos eikä jää pussiin.
Tämä temppu mielessäni menin ottamaan viiniä. Käänsin pussin ympäri ja kuinkas kävikään. Kaikki tässä perheessä eivät muistaneet pussin kääntö-temppua, vaan joku ystävällinen sielu oli leikannut yläkulmaan reiän.
Olipa mukavaa. Kuten arvata saattaa, sain kohtuullisen määrän valkoviiniä päälleni. Juuri suihkusta tulleena toki puhtaat vaatteet päällä jne. Ei kirpassu, ei yhtään.

Ja silti en mennyt tupakalle.

Ten days and counting.

Dr Phil henkeen ja vereen.

No joo, tiedän, mun on vaikee päättää mitään.

Varsinkin sana "ei" tuottaa hankaluuksia.

I'm Glad I have them.

...elämässä nimittäin.

Mitä sieltä löytyykään.

Ja mikä parasta, molemmat etsinyt toisiaan neljä vuotta...

Happy re-union **

Olipa taas.

Eilen oli erikoinen ilta.

Ensin Keravalle, jossa en siis ennen ollut käynyt.

Siitä junalla takas Helsinkiin ja jumalauta, heitettiin junasta Tapanilassa. Ensimmäinen kerta sillekin.

No, haluan kuitenkin huomauttaa, että jäin kyydistä solidaarisuuden nimissä. Itse olisin ollut oikeutettu jäämään junaan.

Opettelin siis kävellen reitin kotiin.

Suunnitelmana oli lähteä vielä Ky:lle, mutta ei enää jaksanut odottaa seuraavaa junaa tuntia.

Meitä oli enemmän kuin yksi taksillinen, joten tein kipeän ja kiukkuisen päätöksen tarpoa suoraan kotiin asti ja laittaa muut taksiin kohti omia kotejaan.

Palatkaamme arkeen huomenna ja suunnittelemaan seuraavaa pitkää viikonloppua.

Niin, kello soi 6.30.
Klo 7.20 istuin edelleen sängyn reunalla keksimässä riittävää syytä olla menemättä kouluun klo 8.
"En mä kuitenkaan enää kerkee."
Mikä sen loistavampi syy, kelloradio kiinni ja takas peiton alle.
Päätin vielä, että menen kymmenen tunnille ja laitoin kellon uudestaan soimaan.

Ja kello soi 8.30.
Nousin heti ja aloin touhuamaan aamutoimiani.
Meikkasin, söin, suihkusin jne.
Klo 9.20 päätin, etten lähde mihinkään.

Nyt klo 9.47 istun ja kirjoitan voitonriemuisesti.
Sain oikeutettua itselleni kotiin jäännin.
"Nyt mä kerkeen sit lukee vähän ruotsin kokeeseenkin."

Klo 13.30 on HOPS-keskustelu, johon on PAKKO mennä.

Klo 14.15 on ruotsin koe, johon on PAKKO mennä.

Klo 17.35 on ranskan tunti, johon on myös PAKKO mennä.

Katotaanko, niin istun tässä klo 14.30 ja totean:
"Ei ole pakko, jos ei halua."

Yritän vaan pitää mielessä ohjenuoran siitä, kuinka jos valitsee teon, valitsee seurauksen.