Mä kuulemma suurentelen asioita liikaa.
No niin teen, mutta mitä sitten?
Omaa elämääni mä sillä hankaloitan, en muiden - ainakaan pahasti.
Mun päässä on miljoona ajatusta enkä pysty keskittymään mihinkään, nukkumisesta puhumattakaan. Kai sitä lopulta taas nukahtaisi.
Pitäisi vaihtaa maisemaa välillä.
Voisin vaikka heti lähteä - Lapissa olisi duuni odottamassa, jos vaan menisi.
Kyytikin olisi tiedossa Kittilään kahden viikon päästä.
Ei kai sitä voi koulua hylätä tässä vaiheessa, enää pari viikkoa ja kirjotukset. Sit se on ohi.
Ei kesällä ole mitään järkeä mennä Lappiin - se duunikin on vaan huhtikuun loppuun, kunnes lumet sulaa.
Pitäisi pyrkiä opiskelemaan jonnekkin muualle, kun Helsinkiin.
En mä tiedä, haluanko oikeesti.
Tampere voisi olla jees, mutta en jaksa kahteen pääsykokeeseen päntätä.
En oikein pidä pänttäämisestä ja sitähän se olisi.
Jos en pääse opiskelemaan, niin ensi talveksi lähden Lappiin tai vaikka Saksaan, jos suku huolii.
Näring för själen - mistä sitä saa?