Niin, kysymys siitä, milloin vietän aikaani V, on aika kyseenalainen.
Mun kaikki viikonloput menee joko valmennuksessa tai töissä.
Mitä sitten, kun muutan pois?
Löytyvätkö turvakengät ja pilottitakki myös oman eteiseni naulakosta aamulla?
Kovat jätkät on mun juttu, ne ovat nimittäin pehmeitä sisältä.
On aika vekkuli fiilis olla se, kehen tuo pehmeys kohdistetaan.
Tapahtui mitä tahansa, mutta se lempeä katse aamulla saa kaiken kiukun kaikkoamaan.
Multa kysyttiin, olenko rakastunut. En tietenkään, ei Pauliina rakastu. Ei ikinä. Ei kehenkään.
Myös mun pinnan alla piilee se tyttö, jota moni ei näe. V näkee, koska hän osaa katsoa. Siksi uskallan sen myös näyttää.
Erilaisuus on hyvästä.
Onko liika erilaisuus pahasta?
Fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen vai minkälainen erilaisuus?
Tietty samanlaisuus on kuitenkin olemassa. Samoin erilaisuus.
Sekö on se Ideal Balance?
Niin... *