IRC-Galleria

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on sunnuntai, jolloin voi rehellisesti miettiä mennyttä viikonloppua ja todeta, ettei hävetä yhtään.
On tosin yks tunne, joka toistuu joka sunnuntai ja se tunne on hämmennys. Jotenkin sitä onnistuu aina jonkun näkösen tunnesekamelskan järjestämään. Ihmisrodulle kun on kauheen tyypillistä humaltua viikonloppusin. Sitä kun tulee sanoneeksi humalassa jotain, minkä kuitenkin pyörtää sitten selvittyään. Ongelman luulisi ratkeavan sillä, että pysyttelee itse selvinpäin, mutta ei - löytyy aina se, joka sanoo toista (=mahd. totuuden?) humalassa ja kieltää kaiken seuraavana päivänä. Siinähän sitten pohdiskellaan, miten asiat oikeasti on..

Mutta niinkuin eräs ystäväni kauan sitten tapasi sanoa:
"Life is a bitch and then you die."
Hänen kohdallaan se ikävä kyllä piti paikkaansa. R.I.P.

Mun elämä menee liian nopeesti

Päivät menee hujauksessa, ja viikot sitäkin nopeemmin. Kuukaudet tuntuu tunneilta ja vuodet kuukausilta.
Vastahan mä tulin tähän maailmaan. Joka tunti mä vanhenen kuukauden ja joka kuukausi vuoden. Monnenko asteen yhtälönratkasukaavaa siihen sovelletaan? Matikka ei ole koskaan ollut mun vahva laji - siksi tämäkään yhtälö ei ratkea. Kuka omistaa graafisen laskimen ja piirtää mulle paraabelin mun elämästä ja osoittaa nollakohdat? Kertoisi edes, kuinka pitkä matka on huippuun.

Hr R lupasi opettaa mut playerin tavoille, kun olen kuulemma huono siinä =) Mistäs se niin päätteli?... Onkohan se edes sallittua "tytöille" olla player? Vai pitäisikö kehittää oma termi feminiinille... Noh, maine kasvaa kohisten - niin hyvässä kun pahassa. Kiitokset siitä kuuluu kyllä osittain myös tietyille muille "playereille".
Näin ollen, kiitos osallistujille.

Olen kaksi viikkoa katsellut kateellisena, kuinka kaikilla muilla tuntuu jo olevan päiväkirja, mutta mulla ei - nyt odotukseni palkittiin!

Tästä saattaa tulla hyvinkin elämää helpottava väline; aina kun on jotain kerrottavaa, voi vaan kehottaa lukemaan blogista, niin ei tarvitse aina selittää samaa asiaa kymmeneen kertaan. Vaikka onhan siinäkin toki puolensa =)

Mun pitäis olla kirjottamassa mun kirjallisuusesseetä, joka pitää palauttaa huomenna arvosteltavaksi. On se jo puoliksi tehty ja aineistokin luettu, mutta silti. Valmiiksi tekeminen on aina yhtä vaikeaa, varsinkin kirjotustehtävissä kun tuntuu, että jotain jää sanomatta vaikka kuinka yrittäis saada kaiken paperille... mä otan mun esseet ehkä vähän liiankin vakavasti, ei tässä mitään kirjailijoita olla.