IRC-Galleria

Aurinko laskee risteyksessä,
seisot vahvana,
taistellaan tän eteen yhdessä.

Mutta sinä jäät jälkeen,
haluaisin sinua kantaa,
edetä yhdessä kanssasi.

Mutta en yletä,
olet jo liian kaukana.

Kävellään samaa tietä,
ennen pimeää,
mutta tie päättyy,
sinun pitää kääntyä.

Olet eri puolella tietä,
olet jo kaukana,
mutta näen sinut vielä.
Koitan kaiken sanoa,
mutta paljon sanomatta jää.

Jään tähän yksin,
kun katoat yöhön.

Päästän irti sinusta,
kaadun.

Istun ja itken hetken hiljaa,
toivon kuulevani äänesi kuiskaavan minulle
Hyvää Yötä.

Mutta olet jo liian kaukana.

On minun noustava ja jatkettava tielläni.
Muistojen sillalle kuljen luoksesi,
kun silmäni suljen,
vain se voi enää takaisin kuljettaa.
En tahdo unohtaa.

Muistot elävät kauemmin, kuin ihmiset.
Ne jotkut satuttaa.
Mutta vain ne voivat enää sinut tuoda takaisin,
tuoda takaisin hetket,
jotka meillä oli.

Koitan kyyneiliäni vältellä jälleen.
Muttei tuskaa voi vain kätkeä sisälleen.
Joten itken nyt vuoksesi jälleen,
kaipaisin sinut lohduksi,
mutta olet jo liian kaukana.

Oli meillä pitkä matka takana,
vaan oli se silti aivan liian lyhyt.

Mutta kaikki joskus lähtee,
jää jälkeen,
niin vain on.
Ei kenenkään huominen ole varma.

Jokainen on oman elämänsä,
oman tiensä vanki.

Kulje omaa tietäsi,
mutta elä kulje väärää tietä.

Ja nyt kun sydämeni kaipaa sinua, mietin,
tiedätköhän lainkaan,
miten paljon sinua rakastan.
Ja tulen aina rakastamaan,
vaikken siten takaisin sinua saakkaan.

Miksi piti sinun lähteä?
Miksi et voinut jäädä?

Minä tarvitsisin sinua,
mutta nyt jäin aivan yksin,
pimeään risteykseen,
ilman lohtua,
ilman turvaa.

Olet jo liian kaukana.


Lepää rauhassa äiti.
Me nähdään vielä.


† 27.8.2008