Valheen omenaan
taas sinut tukehdutan
et koskaan opi sitä puremaan
Veitset terävät
sielu haavoilla
sirpaleet liian syvällä
et pysy pinnalla
hukut omaan vereen, valheeseen
En osaa auttaa
sanaa sanoa
tehdä sitä viimeistä
apua
Ja niin sinä hukut
kyyneliin
omaan vereen
valheisiin
Teko viimeinen
on oman hengen riisto
ei ole enää paluuta
tuohon huoneeseen