Oon nähny tän sairaan maailman kauneuden
Ihmisen mielen vankilan ja vapauden
Kaiken draaman, murrettui selkärankoi
Petetty naama, kaappi täynnä luurankoi
Ongelmii rankkoi, viillettyi käsivarsii
Ja haavoi, joit ei voi enää yhtee parsii
Oon nähny nää kadotetut lapset
Miten masentaa jengin apeet katseet
Nähny aseet, jotka elämän katkasee
Miten jengi syyhkii et sais aineisii satasen
Nähny vääryyttä, loputont itsekkyyttä
Miten jengi omist ongelmistaa toisii syyttää
Nähny rakkaut, jonka myrkyttää pelko
Järjetön vihaa, jost ei voi ottaa selkoo
Nähny yksinäisii, ja mieli etäisii
Venaamas et painajaisest heräisi