Mummukin oli sitä mieltä, että tyttö on niin tarkkaavaisen oloinen, ettei hymyt ole enää tahattomia. Se katsoo pienillä tumman leiskuvilla silmillään NIIN tiukkaan, tarkasti ja selvästi tutkien, ihmetellen.. ja sitten väläyttää koko ienrivistön esiin, aivan taatusti tarkoituksella!
Piipuska on kyllä aivan erilainen, kuin Omppu vauvana. Ehkä asiaan vaikutta sekin, että Ompuska oli tässä vaiheessa huutanut vatsakipujaan jo kuukauden päivät, eikä sitä alkuajan kehitystä tahtonut kyetä huomioimaan kunnolla.
Siitä puheen ollen, ollaankin tässä kauhunsekaisella hiljaisella jännityksellä odotettu paljastuuko tytölle allergiaa sen enempää, mitä alussa jo huomattiin. Lehmänmaitoproteiini aiheutti kovasti limaisuutta ja hypo-allergenic-korvikkeelle vaihdon myötä se helpotti heti. On siis aihetta epäillä, että maitoallerginen on hänkin. Toivotaan nyt vain sormet solmussa, että tuo erityiskorvike pysyisi sopivana, eikä oireita tulisi enää.
Tylleröinen on -kuten sanottu- todella tarkkaavainen ja seurallinen. Alusta asti se on ollut hakemassa kontaktia, eikä mm. viihdy hereillä ollessaan yhtään yksin. Hänen pitää saada kulkea sylissä mukana ihmettelemässä ympäristöä, valoja, hahmoja ja ääniä!
Päätään se on nostellut alta viikon vanhasta lähtien voimalla ylös kun tahtoo kuikuilla ympärilleen ja massullaan nukkuvana saa itse käännettyä poskea, kun tahtoo. Silti mie huolehdin tuosta mahallaan nukkumisesta...mutta se neiti viihtyy siinä asennossa niin hyvin, että ilmaisee itsekin jos niin päin tahtoo loikoilla.
Ja tuo ulkonäkö...habitus. Se on aivan kuin siinä enneunessa oli. Musta tukka, mustat tuimat silmät, eläväinen olemus ja sen oloinen, että kun liikkeelle lähtee niin perässä ei pysy kukaan :D
Hereillä hän on tuuuuntikausia putkeen, ja nukahtaa vasta tooootaaaliseen väsymykseen luovuttamalla! Se saattaa olla tuossa minun käsivarrella massullaan ihmettelemässä meininkiä päivän aikana monia tunteja. Ja jos kehtaat laskea pois, niin huudon kanssa ilmoitetaan, että kyyti loppui aivan liian aikaisin!
Harmittaa, kun kantoliinan käyttö ei luonnistu. Ei ensinnäkään siksi, että Piiperoinen tahtoo seurata koko ajan ympärilleen. Ja toisekseen siksi, että mie olen vissiin aavistuksen liian kapea tuosta kohtaa, mihin liinalla saisi vauvan pussiin kulkemaan.
Nyt on kuulema ilmestynyt jotain uuden uutukaisia vastasyntyneiden rintareppuja (kalliita ko mikkä), joissa asento on pysty, mutta repun muoto sellainen että vauvan selkä asettuu oikeaan asentoon. Enkä kyllä uskalla ottaa edes selvää semmosista enempää, jos niin kalliita ovat.. Nyyh.
Ja Ompuskainen on varsinainen täyden kympin isoveli kyllä. Mustasukkainen se ei ole ollenkaan, vaan enemmänkin kovasti kiinnostunut siskosta ja käy aina välillä leikin lomassa katselemassa vauvaa. Sen sylissä ollessa haluaa kosketella ja hipaisee jalkaa, päätä.. ja sitten nauraa ja hymyilee perään! Ihan kuin ymmärtäisi, että kohta on leikkikaveri jonka kanssa peuhata menemään :) VAuvan itkiessä se on muutamia kertoja hellyttävästi mennyt viereen ja koittanut selvästi hauskuuttaa sitä.
USkaltaudun nyt hehkuttamaan hieman sellaista, mitä ei kai pitäisi.. Kun tuo Omppu on niin ihanan helppo lapsi. Sitä on sanoneet muutkin ja siitä se omakin mielipide on vahvistunut. Ei ole kauheasti kokemuksia muiden 1v lapsista, niin..
Poika on perusluonteeltaan niin hurmaavan iloinen, hyväntuulinen ja oma-aloitteinen touhukas kaveri, ettei todeksi aina tahdo uskoa. Se viihtyy leikkimässä ja taapertamassa pitkin poikin omillaan loistavasti, jos sisko on hoito-/syöttövuorossa. Ja kun mie kutsun sitä huutamalla "inkkari!", niin kohta kuuluu ääni, kun se läpyttää kämmentä suun eteen ja huutaa samalla takaisin "aa-aa-aa-aa-a-aa-":D Son kyllä niin loistava!
Päiväunille Omppu menee "tosta noin". Eilen se ensimmäistä kertaa pyysi itse päästä sänkyynsä, mutta ei tosin sinne nukahtanut, vaikka niin luulin. Se siis lukee esim. kirjaa hetken, leikkii soittorasialla, näpräilee tuttikokoelmaa tai loikoilee selällään tuijotelleen ikkunasta lintujen syöpöttelyä vanhassa vaahterassa. Ja nukahtaa sinne omillaan. Sillä on ollut kyllä aika pienestä lähtien se "oman rauhan" tahto, eli ilmaissut tavalla tai toisella, että tahtoo mennä omiin oloihinsa ja nukahtaa sinne levolle. Ei oo tarvinna aattaa kai kertaakhan :)
Siinä mielessä ovat siis erilaisia paljonkin. Piiperoinen suorastaan hurisee onnesta, jos sitä nukuttelee syliin. Sen kasvoilta oikein paistaa onnellisuus, kun sitä keinuttelee keinutuolissa ja juttelee sille hiljakseen. Omaan sänkyyn, omiin oloihin se ei tahdo rauhoittua läheskään niin helpolla. Sylissä maatessa se ökisee-ukisee hiljaa tyytyväisyyttään ja on opettanut sen tietyn kohdan, kun sen uskaltaa herättämättä laskea oman peiton alle jatkamaan unia. Liian aikaisin...ja silmät rävähtää heti auki tuijottamaan varoittavasti :D
Tomera neiti siis jo nyt, niin kuin ennusteltiinkin! ..ja hehkutuksia vielä loppuun:
Viime yönä nukkui huimat 7h putkeen! Sillä se miekin täällä jo ryystelin aamukuudelta ihmeissäni kahvia ja salaa toivon, että yöt jatkuisi tällä rytmillä. Se kun on valvotellut parhaimmillaan aamu kahdesta aamu kuuteen ihan virkkuna, kun itse on ollut täääysin raatona!
Eli mitäpä tuota turhaan kaunistelemaankaan: valvominen on ollut raskasta. Ompun kanssa on päivät niin paljon touhua täynnä ja kun vauva kulkee sylissä mukana melkein koko ajan.. Siinä on illalla kiitettävän rättipoikkina, kun ei päiväunia ehdi nukkumaan ollenkaan. Mukavin rytmi itselle on ollut se, että syötöt ja hoidot menisi peräjälkeen, mutta useimmiten käy niin, että mulla on vauva sylissä pullolla, keittiönpöydän ääressä ollaan ja syötän Ompuskaa samalla :) Ja kyllä sen klaaraa läpi, mutta sotkusta hommaa tahtoo olla!
Ps. Omppu on saanut ruokavalioonsa riisin lisäksi nyt possun ja lampaan lihat (JEEEEE!!!). Jostain mystisestä syystä hällekin siis sopii possu vilja-allergioista huolimatta. Lammas hämmästyttää yhtälailla! - Ja helpotus on valtava: reilu kuukausi olisi ollut enää aikaa löytää sopivia sapuskoita, sitten oltaisi oltu lähellä joutua osastolle ravitsemushoitoihin.
Täl viissiin ne asiat siis vaan lutviintuu omaan tahtiinsa mallilleen. Voin vain hykerrellä ymmyrkäisenä onnesta..minäkin :)