En taaskaan saa unta sil...
Kelailen miten mä mokasin taas
Miten mä kaiken vast jälkeenpäin hogasin taas
Miten mä olin niin sokee et tälleen näin
Jälkeenpäin huomasin että mä väärtepäin kasasin
Asiat päällekkäin
Eikä mistään mitään tullu kun kaikkee yritin
Taas kerran hyvinkin, itseni alitin vaikka riman ylitin
Toimin vaan, ilman mitään logiikkaa
En tsiigaile taaksepäin, kelaile eteenpäin
Enkä tuu koskaan oppimaan/ (8 riviä)
Osa itteensä hukkuu ja osa menneet ohittaa
Jotkut ei osaa mokistaan oppia
Tai osaa ees olla niist moksiskaan
En tiedä vielkään mitä täs pitäis tehdä
Joten jatkan kulkemista samas kehäs
Samas kehäs mis pitäis vaan jaksaa jotenkin
Missä petyn itseeni joka kerta kahta kovemmin
Missä en koskaan tuu oppii lentämään niin
Kauan kun en tiedä miks aina lopuks, makaan montus selälläni/ (16 riviä)
kertosäe:
Sä välität, mä en välitä, siitä mitä nyt käy
Ku kaikki on pieles vaik ei se päällepäin näy
Menetätkö sä kasvot jos sä toistuvasti mokaat
Hei chillaa, mä en o moisesta välittäny koskaan
Nykyään ku pidän itteeni jumalana
Ja teen jonku virheen se on mulle ihan sama
Ja nauran vaik tulis taloudellist vahinkoo
Kuhan kukaa sivullinen ei joudu ahdinkoon
Ku periaatteen on pois silmist pois mielest
Ei välii oo yhtään jos jotain menee pielee
Ei joudu ylpeyt nielee, ku vaa naurattaa
Ja jos muut on vihasii, mua lähinnä laulattaa
Ryssin jonku homman mä piilotan sen kaapin taa
Ja jos joku valittaa ni mä viittaan kintaal
Aina soitellen sotaa vaik ei ois yhtää touchii
Ja tää sama pätee jopa arbetsplatsii
Ei universumi rankase, enkä usko karmaan
Jos väritän arjen harmaan, salama iskee varmaan
Joo, mä teen samat mokat uudestaan ja uudestaan
Koska elän hetkes enkä missää tulevaisuudessa
En, ainakaan ei tunnu siltä
Tuu, turha luulo, sil en oo kuulol
Oppii, mikään ei muutu mikskään
Oppii olee ottamatta turhista huolista koppi