IRC-Galleria

Pystyisitkö elää ilman sitä ihmistä ketä viimeksi halasit ?
Jos et pystyisi, kopioi tämä pvkirjaasi tai muuten menetät hänet pian!

Illan varjoon himmeään, myötä kaipuun jälleen jään.
Paljon mennyt päivä toi, vaan kuitenkin, kuin hukkaan mennyt ois.
Muiston ääni hiljainen, sielussain soi kaivaten.
Menneen mieleen jälleen tuo, taas muistan sen, kun rakkain lähdit pois.

Missä liekin, minne viekin, polku pienen armaan, kuiskeen kuulen, iltatuulen
Niinkuin lohdun sois, harhaan siellä, kylmän tiellä, kuljet rakkain varmaan.
Mielein kaipuu, toivoon taipuu, saapuu rakkain pois, tuon menneen uudestaan,
jos vielä saisin sen, sua luotain milloinkaan, pois sillon päästäis en.

Katson iltaan, tyhjään siltaan, tuota mietin jälleen.
Onnimainen, toisenlainen, myös kai olla vois.

Illan varjoon himmeaan, myötä kaipuun jälleen jään.
Paljon mennyt päivä toi, vaan kuitenkin, kuin hukkaan mennyt ois.
Muiston ääni hiljainen, sielussain soi kaivaten.
Menneen mieleen jälleen tuo, taas muistan sen, kun rakkain lähdit pois.

Miksi se naurattaa
ehkä se on hauskaa

Olen tippunut korkealta niin
Syöksynyt kuin
olisi kaulassa ollut sileää
parikin harmaata myllynkiveä
Olen palvellut heitä
jotka mua sylkevät
kuin olisin alhainen, halpa tavara
Madellut
kuin vain voi nöyrä madella
Oi, noussut taas uudestaan

Niin kiva tutkaan päräyttää, kun kamera sut käräyttää
Valtio sua rahastaa, saa repii selkänahastaan
Se vitun salama välähtää, hermot menee lujaa rävähtää
Taas kuvetta kaivaa saan, uskotko et vituttaa

kertosäe:
Pitkin tietä noita saatanan kameroita, suhareita rahastaa
Tolpat pätkin tällä, tällä rälläkällä, kameran suohon upottaa

Selitykset auta ei, ne pitkän pennin multa vei
Vaikka kunnon lumimyrskyssä ei nää eteensä

kertosäe (2x)

Täällä on poliisi, tulkaa ilmiantamaan ittenne jumalauta heti,
Heti, senki maanpetturi, kriminaali, kauhea, vähintään murhaajasta seuraava
Heti, nyt, eikä viidestoista päivä

Pikku Huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja,
ihmiset vaeltavat ohitseni ja kaikki ne on jostain tv-sarjasta kuulokkeet päässään.
Kun olin pieni niin sun mummo sanoi linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta, tai odottaa seuraavaa.
Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan

kertosäe:
Mut mitä sun pitäisi tehdä, pitäis olla jotenkin niin smooth
Ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa
Juosta alasti pellossa juhannusyönä ja huutaa

Miten pääsisit käsiksi ajatukseen, joka sua väijyy mielenperukoilla,
eikä päästä otteestaan ennen kuin huomaat, ettei lastenlippu enää kelpaa.
Menisit kotiin ja kampaisit tukkas.

Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa
Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan

kertosäe

Valita jonot aina kauneimman kassaneidin perusteella
Tarjota pojille ne sikarit kotihipoissa parvekkeella

Marssin
Yli
Ylitsesi
Ja päälläsi tanssin
Ääni
Huutoni
Saa nyrkkinne taivasta takomaan

Käsken
Käskyni teidän jalat pakottaa liikkumaan
Aate
Uskosi
Sytyttää taivaat palamaan

Hakkaa marssi, tuhoa raivaa
Minä käsken sinä uskot

Asento
Kyykkyyn
Ylös
Paikka
Istu
Maahan
Alas
Kuuntele
Rukoile armoa anele polvistu ja kätesi ristiin laita
Kurjat uskottomat kuristuvat eikä usko teitä tahdo mukaan

Hakkaa marssi, tuhoa raivaa
Minä käsken, sinä uskot
Hakkaa marssi, tuhoa raivaa
Käsken
Marssin
Tanssin
Asento

no niin, onpa se joulu ihanaa ja mukavaa, ja PASKANMARJAT!
teennäisyyden ja krääsän vuosi juhla.
Sun pitää olla siihen ja tähän aikaan täällä, ja sillo sit tuolla.
Syödä ittes täyteen kaikkee ruokaa mitä joka vuos on.
Aina jotenki tosi jännää vaikka joka joulu ihan samanlainen on.
"voi kun olipas kiva lahja, tämmösen mie halusinki!" vaikka oikeesti ois ihan paska.

siis kyllä mie lahjojen ostelemisesta tykkään ja loma on kiva, vituttaa vaan silti koko joulu,koko maailma pysähtyy moneks päiväks.. hohhoh..

Eikä tuossa aatossa mitään vikaa ollu kun kotona oli tuon yön ja olla öllötti,, ainut että ahistaa ja vituttaa tämmöset paskat juhlapäivät... hehheh!

Se, kenen toivot olevan vierelläsi lopun elämäsi ajan, pidä siitä kiinni, äläkä päästä irti.
Kopioi tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä, tai se ketä ajattelit tätä lukiessasi löytää toisen, jonka kanssa haluaa viettää loppu elämän.

Pidin siitä, mistä kerroit: ihmisestä, joka halusi muistoksi talon
Pidän siitä, miten kerrot asioita, tunteita
Pidän siitä, mitä teet: teet sen kauniisti ja hyvin
Sinä yllätät kaikki, paitsi ne, jotka tietää

kertosäe:
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään

kertosäe

Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla
Miten kaikki voi olla valmista, kun ei ole edes tehty mitään?
Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?
Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?

kertosäe

Valoa ja pimeää, ei siinä ole mitään luonnotonta
Kummassakin laulussa hyvä tunne kasvaa ja kasvaa
En pidä siitä, että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään

kertosäe
PIENI JA HENTO OTE - IHMISESTÄ KIINNI
AIVAN SAMA TUNNE KUIN KOSKETTAVA TUULI
PIENI JA HENTO OTE - SIINÄ KAIKKI

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti.
(Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän.