IRC-Galleria

Yö tuudittelee lasta
joka ei tiedä maailmasta
ei tajua taakkaa näillä
isän isoilla olkapäillä

Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pahuus juhlii
sua odottelee kaikkialla

Yötaivaan kirkkaat tähdet
kylmyydellään meille nauraa
kun joskus kotoa lähdet
pihapuiden linnut laulaa:

Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pahuus juhlii
sua odottelee kaikkialla

Ja Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pimeys juhlii
voittoansa kaikkialla

Jalkaa jalan eteen
Vasen määrää tahdin
Liikun hitaasti jos liikun lainkaan
Kitapurje esiin
Raivo määrää nuotin
Ärräpää se täyttää tyhjän pään
Jälleen uusi huomen
Saapuu turhaa tuoden
Vuolee lihaani ja kalvaa luut

Siis onko paljon pyydetty
Onko liikaa vaadittu
Saada tietää kiukulleni syy

kertosäe:
Anna aisa, anna ies
Anna järjestys (eikö mieleni saa...)
Anna köysi, anna solmu
Anna ymmärrys (...eikö rauhaa se saa!)
Anna lieka, anna paalu
Anna järjestys (eikö tahtoni saa...)
Anna ketju, anna lukko
Anna ymmärrys (...eikö voimaa se saa!)

Kuunnelkaa kun hullu huutaa
Hurmahenget huohottaa
Ne vievät minua kuin litran mittaa

Siis onko paljon pyydetty
Aivan liikaa vaadittu
Saada mikä minua riivaa

Tänään on päivä harmaa
Päivä räytymisen
Se tarkoittaa, että silloin
Minä olen murheellinen

Hyvin minä olen taas hoidellut
Kaikki tuhmat työt
Mut raskaaksi käy tämä tällainen
Kun kiukuttelee yöt


kertosäe:
Oishan se kiva, jos mulla
Myös joku kaveri ois
Mut aina yksin täytyy mun olla
Ei kukaan tuhmasta välittää vois


Tänään tein taas tempun
Vedin kissaa hännästä
Ja se kissa ei pitänyt siitä
Sen huomasin äänestä

Surulliseksi tuli kissa
Ja se lähti luotani pois
Voi kun sitä joskus toivoo
Että kiltti olla vois

kertosäe

Ja jänöjussi puhuu huonosti
Kun ristissä on sen suu
Ja sitäkin mä vähän pilkkasin
Ei luokseni hänkään tuu

kertosäe (2x)

Voi kurjuuksien kurjuus

Mistä tullut oon, tiedä en.
Tietää en haluakaan.
Määränpää, kuinka tietäisin sen.
Mieti en, mä vaellan vaan.

En välitä muusta, mutta päivät jotka maapallo rullaa radallaan.
Luonas kai olla saan?

Kun pysähtyy juna ja aseman nään.
Mä hyppään pois jään tuijottaman.
Ihmiset kotiin käy kylmissään.
Suruni jäätyy iltaan koleaan.

En välitä muusta, mutta päivät jotka maapallo rullaa radallaan.
Luonas kai olla saan?

Kun yö saapuu ylle elämän valtatien,
ei liftata voi eikä huvitakaan.
Telttasi nään sinne kaikkeni vien,
kanssasi uuneen käyn ihanaan.

Ei minulla ole muuta paikkaa näinä oinä,
jotka maapallo rullaa radallaan.
Luonas kai olla saan, luonas kai olla saan?

vittu kun tule valittaa musiikista ihan ihmisten aikoina... mun vehkeillä ei niin kovaa kuulu että ketään häirihtis!
seuraavan kerran kyllä naperon kanssa kerrotaan:
"Kuse sinä torvihomo siihen tuubaas, ja oo vittu hiljaa, ei tarvii tulla tänne vinkumaan!"

Työnnä pääni koloon huudan voimien takaa.
huuto itkussa itku naurussa.
tunnen kehoni liikkeet mielen muurit ja toiveen rajat.
taipuu tahtoni lihaan ja vaateisiin.

elän ihmisiksi.
ihmettelen eläimenä.
suuri kysymys edellään miksi.
kadonnut taito taito kysyä petojen hintaa.
tahdon vain olla ja hengittää.


Kertosäe
annan sanan kadota huulilta vain hävitä paperilta.
en jäännyt taakse katsoomaan.
riistän pelolta avaimet.
kaadan valtaistuimet.
suistan mieleeni vihollisen.


mitä sillä voitan mitä sillä saa.
jos kättelyn laistaa.nouse sen sijaan.
unohdan heimot ja keskityn sydämmeen.
tunnen järkeni kyllä.on poissa olollaan.
taisto itseä tykö.
petoksista saa.
tietoni taidolle siaa antaa.

(kertosäe)

kaikotkoon pelko kauas kauas kauas kaikotkoon.

(kertosäe)

kaikotkoon pelko kaikotkoon kauas poistukoot.
pelko kauas kauas kauas kaikotkoon

Taas mä hiljaa kuuntelin
Takki päällä tietenkin
Ilman syytä vaikenin
Niin kuin aina

Sä puhut hillopurkeista
Joskus minkkiturkeista
Ja sua ei yhtään huoleta
Se asuntolaina

kertosäe:
Mä tiedä en määrää mun päivien
Ne kuin siivillä liitäen lentää
Mä siedän sen, vaikka aina mä voita en
Olen toiseksi viimeinen sentään

Se ehkä kaiken laukaisee
Kun auton oven aukaisee
Ja ajaa paikkaan kaukaiseen
Aavalla suolla

Sitä muut ei ymmärrä
Kun suuren hädän hetkellä
Mä ex-vaimon mielestä
Sietäisin kuolla

kertosäe

Ja vaikka hyvää tarkoittaa
Ystävät pois karkottaa
Ja kun en kiinni mistään saa
Maahan kaadun

Silti mitään muuttais en
Elän vain kuin ihminen
Ja vaelluksen maallisen
Jälkeen maadun

elämä on täynnä eriskummallisia kysymyksiä ja vastauksia.
ehkä ne itseltään kysytyt oman elämään koskevat kysymykset ovat vaikeimpia.
niitä on vain aikansa mietittävä ja koitettava löytää vastaus itseensä.

vaikka se välillä niin kuolettavan vaikeita tuntuvat oleva, ei pidä antaa itselleen periksi, vaan jatkettava, kyllä niitä vastauksia elämä tuo tullessaan. ja jopa oma pohdinta tuottaa niitä kun hoksaa itsensä hyvät ja katalat puolet,. joiden kanssa saa itsekkin taistella, että miksi asiat ovat näin, ja miten milloinkin pitäisi tehdä.
ja mitä hittoa siellä omassa päässä oikeen liikkuukaan ja mikä mistäkin sitten johtuukaan.

Revin itseni irti ja pakenin
Juoksin syvälle metsään
Ja syvään jouduinkin
Oli pakoni toivontäytteinen
Luulin pärjääväni yksin
Vaan tiennyt en - sinut tarvitsen

refrain:
Kuu saa valtansa auringolta
Ja vaikka näyttääkin hohtavalta
Ei valoaan se yksin jaa
Saa vallan auringolta
Auringolta jolta
Kuu vain lainaa valoaan

Olen yksin ja yksin nyt kai jään
Lieneekö minulle paikkaa
Mihin kallistaa pään
Koetin tavoittaa onnea suurempaa
En enää haikaile kultaa
Vaan tyydyn hopeaan