IRC-Galleria

Tiiättekö sen tunteen, kun yks päivä kaikki vaan tuntuu loksahtaneen oikeelle paikalleen ja koko hommasta tulee naurettavan helppoa? Sen tunteen, kun suu venyy aurinkoiseen hymyyn, satoi vettä kuinka paljon vaan, ja tulee todettua, että jotain on tehty oikein?

Sellanen tunne mulla oli tänään :)

Pyysin valmentajaa ratsastamaan Ratolla... ihan vaan tietääkseni, kuinka tästä eteenpäin. Sehän ratsasti ja toisteli vaan "prima" ja "super".

KAIKKI asiat sujuu paljon paremmin kuin aikaisemmin. Kaikki askellajit, kaikki väistöt, siirtymiset... kaikki, mitä on treenattu uudestaan ja uudestaan. Ratto on irtonainen, kuuliainen ja silti samaan aikaan se pyrkii itse hyvin eteen.

Siitä sanottiin joskus, että sen jalat on liian lyhyet siihen ja tähän ja tuohon... ettei sieltä koskaan saada kunnollisia lisäyksiä irti, kun se on niin töppöjalka.
Niiltä puheilta katkaistiin tänään siipien lisäksi kaulakin :D Ratto kykenee... ja se kykenee niin paljoon, että vaan se yksinään taitaa tietää missä se raja lopulta tulee vastaan.

Olen melko ylpeä itsestäni ja Ratosta. Ollaan viimeiset 2kk tehty vain itsenäisesti töitä ja nyt olen tuonut sen tähän pisteeseen, jossa se liikkuu oikein... kuin ratsu! Täytyy kirjoittaa tämä ylös seuraavaa kertaa varten, kun tulee uskonpuute ja mietin, ettei Ratto kuitenkaan, kun se sitä ja tätä sekä tuota, että se kyllä osaa ja kykenee, kun tarpeeksi pähkäillään, pohditaan ja kokeillaan :) Tai muistutukseksi siitä, että minäkin osaan...

Kaikkien mutkien, mäkien ja esteiden jälkeen on mukava olla tässä tilanteessa. Tietysti edessä on vielä matkaa, mutta näin välietappina se osui juuri oikeaan ajankohtaan.

Eipä tässä muuta enää osaa sanoa... jossain vaiheessa matkaa Ratosta on tullut sitten ihan yhtä "minun oma" kuin Ossista <3

Ajoin skootterilla hakemaan sinua. Pistin kuljetuskoppaan ja sinä pakitit ihan takimmaiseen seinään, sinä pieni karvapallo. Asetin kopan skootterin kyytiin ja lähdin ajamaan kotiin. Sinä vikisit koko matkan ja muistan rauhoitelleeni sinua: Kohta ollaan perillä.

Äiti otti kopan ja kurkisti sisään. Vastaan tuijottivat vain kaksi jättisuurta, pyöreää ja säikkyä silmää, jonka jälkeen äiti totesi sinun jäävän meille.

Pienestä karvapallosta kasvoi oikea sohvaperuna. Aina pörröinen, aina hellyydenkipeä, aina suloinen. Pullukka Villanueva, pyöreä kun olit :)
Sinä olit isä ja jopa isoisä.

On väärin, että kohtalonasi oli joutua idioottien yliajamaksi. Rallia tulisi ajaa radalla, ei tavallisilla teillä, joilla kulkee eläimiä sekä ihmisiä. Ilman näitä kuspää idiootteja, jotka eivät osaa noudattaa nopeusrajoituksia edes suunnilleen, sinä olisit vielä täällä.

(Kiitti jätkät! Rukoilkaa, ettei koskaan tulla vastakkain!!)

Lepää rauhassa, Tupsu. Kiitos vuosista ja muistoista <3

En muista kuka mulle joskus lukiossa sanoi, ettei Ratolla taida olla kapasiteettia niin paljon, ettäkö sillä olisi pärjännyt Ypäjällä ratsastuksenohjaajan tutkinnoissa.
Muutama kuukausi sen jälkeen Sari (valmentaja) melkeen hyppi tasajalkaa onnesta, kun mulla oli kuin olikin hevonen, jolla voisin edetä aluetasoa pidemmälle. Suokkien koulukunkkarit ihan ekana ja joitain kansallisia avoimia.

Tietysti noi suunnitelmat jäi, kun muutin pois Suomesta hevosen kanssa, mutta tässä treenatessa ja hevosen edistyessä sitä muistaa, mitä joku taliaivo suustaan silloin aikanaan päästi ja nauraa ääneen :D

Vaikka voisihan toi tietysti pitää paikkaansakin, mutta epäilen kyllä vahvasti, kun hevonen hyppää 110cm ratana ja koulupuolellakin tuo kulkee sen HeA:n läpi (Suomessa).
Lisäksi, kun se nyt vielä menee sulut laukassa, sekä kolmikaarisen kiemurauran puhtaiden vaihtojen kanssa, niin voinen varmaan rauhassa todeta, ettei taida kapasiteetti olla ihan pieni ;)
Juu, ei se kilpuripuokeille ihan vertoja vedä, mutta siellä kilpurisuokkien seassa se on kuin kala vedessä :P

Ossi on hieno ex-ravuri lv samanrotuisten joukossa. Jopa harrastepuokkien joukossa, uskallan väittää.
Igorista tuli mainio ratsuaasi, vaikka sen opettaminen olikin vain hauskanpitoa kaiken muun keskellä. Se oppi kaikki perusasiat ja lisäki se hyppää pieniä esteitäkin. Ja kärryjen edessä se on loistava!
Riemun koulutusta odotellessa, mutta tähän mennessä se on näyttänyt olevan mitä hienoin suokkipoju ja koska muutkin kaviokkaani ovat olleet vain hienoja yksilöitä, miksi Piepu tekisi poikkeuksen, kun sen äiti on kuka on? :D

Näin vuosien jälkeen voin vain todeta, että olen ylpeä jokaisesta hevosestani ja ylpeä siitä, että olen ne elämääni saanut <3
*Ja tähän sisällytän myös ne, joita en tekstissä maininnut, mutta jotka ovat muistoissani AINA... lepäsivät ne nyt sitten taivaslaitumilla tai viettivät eläkepäiviä muualla*

Ratto kulki koululuokat kauniisti, mutta hieman liian koottuna ja laukka oli edelleen ajoittain vähän nelitahtimaista, joten ei tullu sijotuksia.
Koottuna menemisen laitan kyllä sen piikkiin, että edessä mateli pikkuponi, joten ei viittiny päällekään ratsastaa :D
E-koulun yleisarvosanaksi jäi sitten 5,5 ja A-koulun 5,4.

E-esteet (80cm) meni tosi hienosti. Sarjakin sujui ihan vaaditulla kahdella laukalla ja muutenkin tuli siisti rata.
Ja koska kyseessä oli tyyliarvostelu, saatiin arvosanaksi 6,8 ja sijoitus oli 4. :)
Ratsukoita luokassa 30.

A-esteillä (95cm) Ratto rupes olemaan sitten jo aika väsy. Päivä oli pitkä ja jo kolme starttia takana, joten eiköhän tuo ole ymmärrettävää.
Alkuun meni ihan ok, yhden okserin ratsastin päin helvettiä ja sieltä tuli tiputus ja yhden laukan sarjalla tuli sitten kielto. B-osana okseri ja olin vaan itse liian hidas käskemään eteen. Loppurata sitten ilman virheitä.
Arvosana olisi ollut 6,3, mutta kahden virheen jälkeen jäljelle jäi 5,3. Sijoitus oli sitten 8. Ja tuomarilta vielä palkintojenjaossa kommentti, että ainakin hevonen on rehellinen :)
Ratsukoita luokassa 22.

Tyytyväisiä oltiin ja ens kerralla jätetään nuo koululuokat pois, niin ei pääse tyttö väsymään liikaa.
Voin vain näin loppuun todeta, että todistetusti hevoseni hyppää tyylillä SEKÄ taidolla ;)

Huijui, kohtahan tässä on puoli vuotta edellisestä merkinnästä :O
Facebook näemmä alkanut syrjäyttää galleriatunnus-raukkaani... voi ressukkaa :(

Hmm... mistähän sitä alkaisi? Otetaanko estepuoli ensin ja käydään sitten koulupuoli läpi, josta siirrytään omaan ratsastukseeni?

Tällä hetkellä ollaan vedetty Raton kanssa ihan siistejä 100-110cm ratoja treeneissä, kisoissa jätetään ne sinne 95-100cm tienoille. Ainakin ens alkuun. Sarjojen kanssa tahkotaan edelleen, mutta paremmin nekin sujuu hiljalleen... hyvänä päivänä aivan tyylipuhtaasti, huonompana otetaan varmuudeksi se puolikas askel sinne. Ei haittaa, ei me tyyliarvosteluja niin hartaasti halutakaan ratsastaa :D

Ratto osaa yksittäiset laukanvaihdot jo ilma mitään sen suurempia ongelmia. Aikamoisen kivikkoinen tie se oli niitä opettaa, mutta nyt ne sujuu vihdoin ja viimein ilman kaiken maailman altakarkaamisia ja näitä.
Ravi meillä on aivan ilmiömäistä... siis noin pienestä suomenhevosesta. Lisäykset ja kaikki on oikeen sieviä, vähän ollaan uskallettu kasaamaan ja katsomaan, josko sieltä irtoaisi jonkin sortin passage-askel... että sitä odotellessa :D
Laukka pyörii suht nätisti, tai tulee vähintään selästä läpi. Harjoittelussa tällä hetkellä sulut. Tai vähän paremmat sulut...

Jaaa... esteratsastaja opettelee kouluratsastajaksi. En voi asialle mitään, että istunta on ideaali esteratsastajalle.. se vaan tulee niin luonnostaan sieltä! Mut kyllä mä opin istumaan myös kuin kouluratsastaja, mun on pakko!

Pikkuoppilaat kehittyy aivan täysillä, aika superfiilis. Tästä alan pikku hiljaa opettelemaan saksan kielioppia ja kirjoittamista jne, jonka jälkeen uskaltaa sitten ilmoittautua myös hevoskouluun ja opparisopparilla hakea ne ratsastuksenopettajan paperit.

Olen siis jäämässä tälle tielle... Suomeen tuskin enää palaan pysyvästi, ellei jotain katastrofaalista tapahdu. Aika jännä... näin siinä nyt sitten kävikin. "Vuosi ulkomailla" venyikin loppuelämäksi O.o

Raton toiset estekisat Saksassa... joskin tässä välissä on tainnut vierähtää reilu vuoden verran aikaa? :D

E- ja A-esteet (80cm & 90cm)

E-esteillä 12/20. Nollarata, mutta hidas aika. Puhdasta suoritusta tästä lähdettiin joka tapauksessa hakemaan, tiukkojen teiden ratsastaminen saa odottaa vaikka sitten ensi kertaan ;) Ratsastaja tutisi sen verran, että ajatteli jo tärisevänsä alas hevosen selästä :D Minäkö hermostunut? O_O
Asiaa helpotti tietysti aivan hirvittävästi se, että Ratto heti ensitöikseen kielsi radan verkkaesteelle -.-

A-esteet aloitettiin hyvin, mutta vitosella harmittava pudotus (mitäpä toin liian lähelle) ja yhden laukan sarjalla kielto (mitäs toin päin persettä sisään tammaraukan mokomalle...). Loppuosuus mentiin ilman virheitä, mutta totta kai jäi sitten ruusukekin saamatta.

Tyytyväisiä kuitenkin kaikin puolin, koko konkkaronkka. Kisapaikan maneesin pohja oli molemmissa lyhyissä päädyissä tosi upottava, moni uhkarohkea kaasuttelija siellä sudittikin aika iloisesti ja Ratto on tunnetusti aina ollut epävarma noin epävakaalla pohjalla. Eli siinä jo yksi plussa, se suoritti tehtävänsä niin hyvin kuin vain kykeni olosuhteista huolimatta. Toinen plussa on tietysti se, että se sentään hyppäsi jopa ne yhden laukan sarjat molemmissa luokissa, kun vielä puoli vuotta sitten se ei hypännyt minkäänlaista estettä saatika sarjaa... minkään korkuisena!
Eli ollaanko ylpeitä? TOTTA MOOSES!

Lisäksi Ratto sai ratamestariltakin taputukset ja kehut, kuinka se on niin hyvinkäyttäytyvä, kiltti ja ties mitä muuta :)

Oli sillä totta kai myös kisojen söpöin loimi päällänsä ja taatusti hienoimmat kuljetussuojat kuin kellään muulla!! :P

"I looked away
Than I look back at you
You try to say
Things that you can't undo
if I had my way
I'd never get over you
Today's the day
I pray that we'll make it through
Make it through the fall
Make it through it all"

Voisin istua karsinasi nurkassa vaikka loputtomiin, jos se pysäyttäisi kellot ja antaisi meidän jäädä tähän hetkeen kokonaan. Voisin katsella sinua loputtomiin, jos se estäisi sinua muuttumasta ja jättäisi sinut sellaiseksi kuin olet aina ollut. Tekisin mitä tahansa muuta kuin kuuntelisin omia ajatuksiani, jotka eivät anna minulle rauhaa ennen kuin olen tehnyt päätökseni. Sokeutuisin mielelläni, jos se poistaisi kaikki epäkohdat, jotka nyt näen.

En kuitenkaan voi tehdä mitään muuta kuin nähdä sen, mihin aika ja elämä on meidät tuonut. Sinä et kykene puhumaan, mutta eleilläsi olet jos hyvän aikaa kertonut asioita, joille meistä kumpikaan ei vain voi mitään.
Kertonut, kuinka hampaasi eivät enää jaksa jauhaa ruokaa. Kuinka kehosi ei enää ime energiaa nielemästäsi ravinnosta. Kuinka selkääsi kolottaa ja kuinka vuosien myötä jalkasi eivät enää jaksa kantaa kunnolla. Kuinka olet väsynyt opettamaan nuorempiasi ja huolehtimaan heistä.

Ainoa asia, mitä minä voin tehdä, on rukoilla, että me selviämme tästä hetkestä yhdessä. Vuosien varrella meillä oli vaikeita aikoja, jotka taistelimme yhdessä läpi, mutta tämä tulee olemaan yhteisen taipaleemme vaikein hetki ja voimme kumpikin vain toivoa, että jaksamme vielä kerran taistella.

"You're the only one
I'd be with 'til the end
When I come undone
You bring me back again
Back on to the stars
Back in to your arms"

Minä muistan päivän jolloin tapasimme kirkkaasti kuin se olisi tapahtunut vasta tänään. Parhaiten kuitenkin muistan hetket, jolloin puolustin sinua kaikkien muiden edessä ja kuinka sinä olit aina puolustukseni arvoinen.
Sinä olit vääränlainen. Et kuulunut muiden joukkoon eikä kukaan suostunut uskomaan muuta. Paitsi minä. Minulle sinä olit vain omalla tavallasi erilainen ja siitä syystä kaunis sekä täydellinen.
Puolustaessani sinua koko muuta maailmaa vastaan saatoin toisinaan kuitenkin väsyä eikä uskoni ollut aina niin vahva. Silloin sinä seisoit vierelläni entistä vahvempana ja valoit minuun uutta uskoa, näyttäen kaikille, että sinäkin osasit liidellä ja tanssia kuten muutkin.

"I don't wanna fall to pieces
I just wanna sit and stear at you
I don't wanna talk about it
And I don't wanna conversation
I just wanna cry in front of you
I don't wanna talk about it
'Cause I'm in love with you"

Astelet luokseni ja puhallat ilmaa kasvoihin. Nostan katseeni ja kohtaan ruskeat silmäsi, jotka ovat hyvin kysyvät. Ikään kuin tahtoisit tietää, miksi tämä tilanne saa minut niin epätoivoiseksi, vaikka tosi asiassa se on ainakin sinulle enemmänkin helpotus. Jos osaisit puhua ja kysyisit minulta syytä, en osaisi enkä tahtoisi vastata. Tahtoisin vain istua tässä maailman loppuun asti.
Nousen piilopaikastani, pujotan riimun päähäsi ja avaan oven. Otan askeleen kohti ulko-ovea ja kuten aina, sinä seuraat tottelevaisesti perässä. Toisinaan toivon, ettet olisi niin luottavainen ja tottelevainen.

Seisot tallin pihassa ja haistelet raitista kevätilmaa. Joukko ihmisiä on kerääntynyt itsekasvatetun tammen luokse. Sen tammen juurelle on sinulle tehty viimeinen lepopaikka. Tarpeeksi arvokas sellaiselle, joka on meidän kaikkien eteen tehnyt niin paljon.
Astelet rauhallisen verkkaisesti perässäni kohti ihmisjoukkoa. En hoputa sinua, koska en tahdo tämän lyhyen hetken koskaan loppuvan. Viimeinen kävelymme yhdessä.

Kohtaan kasvosi ja yritän pidätellä kyyneliä. En ole koskaan ollut niin vahva kuin sinä ja siksi tarvitsenkin sinua enemmän kuin mitään muuta. Olet oma tukipuuni, johon nojata, kun matka käy liian vaikeaksi. En halua keskustella asioista saatika puhua tästä hetkestä. Haluan vain tuijottaa ikuisesti noihin viisaisiin ruskeisiin silmiin ja unohtaa muun maailman. Tahdon vain nojata otsaasi ja itkeä elämän julmuutta.
Minulle ei kuitenkaan suoda mitään, mitä toivoisin.

Silitän otsaasi ja sinä painat päätäsi syliini. En mahda itselleni enää mitään ja kyyneleet virtaavat poskilleni. Huokaiset syvään, olet valmis. Tuuppaat minua hieman kuin sanoen, ettei tässä ole mitään itkettävää. Tämä on vain yhden luvun loppu ja seuraavan alku. Saan vain nyökättyä vieressäni seisovalle miehelle. Vetäydyn hieman kauemmas ja sinä vain seisot levollisena edessäni. Laukaus, ja sadaosa sekunnissa elämäsi on ohi.

Polvistun viereesi ja ympärillämme tuuli silittelee ruohoa. Kuulen ihmisten puheen ja nyyhkäykset hyvin etäisesti, aivan kuin ne tulisivat toiselta puolelta maailmaa. Silittelen edelleen päätäsi ja vavahtelen itkun voimasta. Sinä luultavasti laukkaat jo vihreämmillä niityillä ilman vanhuuden kolotuksia ja välillä katsahdat meihin pilvenreunan yli. Ihmettelet varmaankin, miten sinun onnellisuutesi teki meistä niin onnettomia. Vai ymmärrätkö, millaisen palan veit meidän elämästämme?
Huokaisen, pyyhkäisen hieman kasvojani paidan hihaan ja nousen viereltäsi. Toivon, että sanoin tämän tarpeeksi usein sinulle eläessäsi, mutta toistan sitä myös kuoltuasi aina kun mahdollista: Minä rakastan sinua.

Keskiviikon estetunti sujui mainiosti. Pystyttiin hypyttämään vähän korkeempaa, kun tuntikaveri ei päässytkään hyppämään (etusten kengät irti, kun riekku märällä laitsalla...).

Ratto teki hyviä, pyöreitä hyppyjä ja pysy hanskassakin vaihteen vuoksi (kiima menossa ohi, onneksi!). Pari kertaa se veti 90cm okserin paikaltaan yli, kun askeleet meni vähän miten sattu. Hupslallaa, sellasta sattuu :D
Tosin opettaja kyllä sano, että mieluummin pitäs kääntää pois, ettei vahingossakaan jää se takapuomi takasiin kiinni tms. Ettei vaan satu mitään. Oli pakko todeta, että olishan se kiva, jos Rattoa sais estettyä hyppäämästä siinä vaiheessa, kun se on jo laukannu siihen esteen eteen. No chance, dude!

Torstain koulutreeni meni myös hyvissä tunnelmissa. Huomataan taas, että hevonen on pehmeämpi ja ruvennut taas pyörittämään sitä laukkaa. Voimaa se tarttee siihen edelleen, mutta paremmaksi menee ihan koko ajan. Täytyy itsekseen ratsastaessa vaan ottaa takasin ja ajatella kuitenkin ratsastavansa keskilaukkaa tms. :D Ja koota sitä laukkaa, jonka jälkeen siirtyä käyntiin jne. Että sellasta. Takapuoli käyttöön hevoselta ja silleen.

Ratto teki kyllä hienot laukanvaihdot molempiin suuntiin, että voidaan siitä olla erityisen ylpeitä. Lisäksi se sai kehuja myös avoista sekä suluista, mutta ne se on aina osannut mennä hyvin, joten oli aika itsestäänselvää niiden kehuminen ;D

Eilen estetunnilla :) Hypättiin rataa ja Werneri käski ratsastamaan ihan ku oltais kisoissa, eli reippaasti eteen, halus hevonen tehdä mitä vaan.

Joo, ihan kiva idea, mutta tuppas unohtamaan, että Ratto on jo valmiiks aika hiton nopee noista kintuistansa ja siihen kun vielä lisättiin mun kaasuttelut saatiin katastrofi aikaiseksi.
Yhdellä esteellä kiellettiin, pari puomia vedettiin alas ja muutenkin sohellettiin mm. laukkojen kanssa.

Ekan kiekan jälkeen Werneri sitten totes, että seuraava kiekka sitten Raton omaa tahtia, eikä yhtään ylimäärästä eteenpäin ajoa. Taas kiva idea, mutta yrittäkäähän pidätellä suokkia, joka on mukavasti kuumentunut ;) Että silleen...

Yhen tehtävän se veti täydellisesti läpi. Tiukat tiet nimittäin. Jouduttiin molemmat skarppaamaan ja vedettiin sellaisia pennin päällä pyörähdyksiä, ettei moni uskoisi noin rotevasta elukasta :D
Ens kerralla sitten otetaan heti alkuun rauhallisesti, totesi opettaja itsekin.

Esteet pidettiin edelleen pieninä, kun ei Raton tuntikaveri vielä selviydy tuon (70-80cm) isommista :(

Tänään koulutunnilla kyseltiin sitten niin paljon kaivattujen jarrujen perään ja oltiin molemmat (minä ja opettaja) oikein positiivisia. Ratto teki ihan ok siirtymisiä ja kasasi itteään laukassa hyvin. Teki lisäksi vielä tosi hienot laukanvaihdot, että siitäkin oltiin ylpeitä!
"Pari viikkoa ja tää koko homma on kasassa" ;)
Kehuja saatiin myös siitä, ettei Ratto enää roiku kädellä saatika minä sen suussa. Lisäksi se nyt vihdoin oppi kulkemaan kunnolla eteen-alas, eikä aina niin saakutin koottuna.

Näin siis tällä kertaa.

Meillä oltiin eilen estetunnilla ja kyllä taas sai nauraa Raton ansiosta aivan vedet silmissä.

Täälläkin satoi vihdoin lunta ja ilman lämpötila muutenkin lähentynyt miinusta, joten iso osa hevosista on jossain määrin... sekopäisiä.

Tuntikaverina on sellainen 5-vuotias puoliveriruuna, jolle muutenkin tuo hyppääminen on ihan superihana mahdollisuus kiikuttaa ratsastajaa edes muutaman askelen verran ;)
Se sitten kiikutteli ratsastajaansa aivan miten sattui. Yhden hypyn jälkeen pukitti kuin mielipuoli, jonka jälkeen sinkosi täydellä laukalla eteen.
Ratsastaja toki ajatteli ratsastavansa ympyrän, mutta hevonen oli eri mieltä ja veti suoraan diagonaalilla olevalle okserille ja siitä yli.

Itse olin ihan paniikissa, että nyt tulee ratsastaja alas ja kovaa (ei onneksi!), mutta Raton ilme oli kuta kuinkin -> "Mitäs helvattua tuo nyt rupes riehumaan?"
Opettaja tähän tempaukseen vain, että hevoset on nyt vähän pimeitä, kun pakkastaa jne. Johon minä heitin, että ei Ratto ainakaan välitä yhtään ;D

Samaisella okserilla opettaja sitten melkein hyppi tasajalkaa, kun tuli Raton aika ylittää se.
"Eteen eteen, kaasua kaasua! Se nukkuu ja okseri on suoraan edessä! Pohjetta, pohjetta, menkää, MENKÄÄÄ!"
Ratto heräsi sitten 2-3 askelta ennen sitä okseria ja vetäisi tyylipuhtaasti yli.
Minä: "Ei me suomalaiset turhaan ylimäärästä työtä tehdä!"

Äitille kun tätä kerroin, niin tokaisi, että tulee ihan eräs sarjakuva polle mieleen ;)

Lisäksi Werner totesi, että ens kerralla se on nostettava Ratolle niitä esteitä, kun ei se tunnu edes kunnolla yrittävän noilla 60-70cm esteillä :'D
Tjah... kukas sitä turhaan rupee ponnistamaan joittenki "kavalettien" yli, kun vähän vähemmälläkin pääsee puhtaasti yli ;D