IRC-Galleria

Kun kerran metsässä kuljeksin, hämärän tulleen huomasin
ja puiden lehdet olivat pudonneet
Ja sumupilvet laskeutui ja ympärilleni kietoutui
ja taivaan linnut olivat vaienneet

Mikäs paikka tämä oikein on, näin Usvametsän aution
ja silloin kuulin laulun ihmeellisen (laalalalalaa)
Ja huomasin metsässä neitosen ja se neitonen oli surullinen
Ja poskellaan mä näin kyyneleen

Usvametsän neitonen, hän kertoi läpi kyynelten
tarinansa surullisen ja se oli niin ihmeellinen
että minä ymmärtänyt oikein en

Oon Usvametsän vanki tään ja ainiaaksi tänne jään
vaikka viihdy täällä en mä ollenkaan
Tahtoisin mennä pois, kauniit nää varmaan muualla ois
mutta löydä en kai tietä milloinkaan

Lähdeppä sitten matkaani mun, Röllimetsään opastan sun
Siellä kukkii metsä ja puut
ja laulaa lintujen suut, niin laulaa lintujen suut

En poistua täältä saa, tää on minun kotimaa
Vaikkei ruoho täällä enää kasvakaan
Jos ajatella kauniisti sä osaisit
niin varmasti saisit kaikki kukat kukkimaan

Mutta enhän minä kauniita osaa paljon ajatella
kun tuhma täytyy olla mun. Minä muuten auttaisin sun
muuten mä kyllä auttaisin sun

Voi, eikö kukaan kaunista osaa enää ajatella
Vain niin voi tämän metsän pelastaa
Jos yrittäisit kuitenkin, mä iloiseksi tulisin
ja kauniiksi myös muuttuis tämä maa

No minäpäs koetan ajatella jotain hyvin kaunista
rakkaus (yääh) ja ystävyys, ne ovat kauniita
nehän ne ovat kauniita

Nyt linnut tulevat takaisin, kai huomaat sen jo sinäkin
ja puiden lehdet ovat kasvaneet. Metsä jälleen kaunis on
ei kukaan ole onneton

Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet (3x)