Kiiltokuvakirja jonka kauan sitten luultiin hukkuneen,
istuu tyttö sängyn reunalla
miettii, katsoo, tietää isän nukkuneen
matto ratisee jalkojen alla.
Äiti istuu keinutuoliin , itkee saunan portailla.
Kertosäe:
Hiljaa vaeltavat diat elämästä,
ohi silmiemme kaukaisen kalvon
laulaa kuoro sydämessä
liian kauan odotimme, tulee hiljaista.
Niin hiljaista
Kuuro huokaukseni huutaa, tulee takaisin
liikuttelee väritöntä valtaa.
Suru pyyhkii ylitsemme, kaiken maksaisin
jalka hipoo merenrannan santaa
Kertosäe:
Hiljaa vaeltavat diat elämästä,
ohi silmiemme kaukaisen kalvon
laulaa kuoro sydämessä
liian kauan odotimme, tulee hiljaista.
Niin hiljaista
<Elina>